Nyt on aika palata hieman ajassa taaksepäin ja miettiä
mennyttä kautta. Paljon on vettä virrannut Vanajassa siitä hetkestä, kun
joukkue aloitti viime marraskuussa treenaamisen. Vaihtuvuutta joukkueeseen tuli
sen verran että, Anna ja Ella olivat HJS:n mukana ja pari kolme lopettanutta
pelaajaa. Saamapuolella meille tulivat Oona ja Karoliina LaVesta.
Kapealla ryhmällä lähdimme liikkeelle ja jonkun verran
huolta aiheuttikin pelaajamäärä. Futsal-kausi meni enemmän tai vähemmän lajin
saloja opetellessa. Ja trendi oli siinä suurin piirtein se, että hyvää ottelua
seurasi huono matsi. Eikä sellaista tasaista suorittamista ollut talven aikana
juuri lainkaan. Talvella kuitenkin, hieman alkoi valoa näkyä tunnelin päässä,
kun Lotta vaihtoi puolentoista kauden jälkeen HJS:stä takaisin JanPaan.
Vaikka täydennystä joukkueeseen tulikin, silti sitä
tosiseikkaa ei päässyt pakoon, että meiltä puuttui selkeä maalintekijä. Ja tämä
näkyi, myös kevätkierroksella todella selvästi. Saimme luotua otteluissa
riittävän määrän maalipaikkoja, mutta verkot eivät vaan alkaneet venyä
vastustajien maalissa. Ja varmaan osittain tästä syystä alkoikin se
pelipaikkalotto, joka entuudestaan sotki joukkueen pelaamista. Toisaalta kahta
ottelua lukuun ottamatta joukkueen oma maali pysyi kiitettävästi puhtaana.
Mutta ei se hirveästi lohduttanut, kun yhtä puhtaana pysyi vastustajienkin
maalit.
Alku kesästä joukkue saikin iloisia uutisia, kun Anna ja
Ella ilmoittivat palaavansa joukkueeseen. Se mikä oli varmaa, oli se, että
joukkue tulee saamaan lisää tehoja hyökkäyspelaamiseen. Ja kyllä tytöt mukaan
tulivat kreivin aikoihin, sillä kevään loukkaantumissuma alkoi samoihin aikoihin.
Ja ilman heitä tämä homma olisi taputeltu kevätkierroksella.
Tauko oli sitten melko mielenkiintoista aikaa, sillä Hepa ja
Salla olivat lähdössä vaihto-oppilaiksi rapakon taakse ja pelaajat muutenkin
vähän kortilla. Meidän onneksi Linda teki kauden tauon jälkeen paluun joukkueen
takalinjoille, sekä Hansu ilmoitti siirtyvänsä HJS:stä meille.
Syyskierroksen alkaessa, ainakin itselläni oli odotukset
korkealla syksyn suhteen. Tosin osan niistä ammuin alas jo ensimmäisessä
PJK-matsissa, peluuttamalla joukkuetta tyhmästi. Seuraava ottelu, joka kaatoi
joukkueen niskaan kylmää vettä oli TPS ottelu. siinä oli itseltäni surkeaa
koutsaamista yms.yms. ja KaaPo matsi sitten viimeistään vei meidän tavoitteemme
tavoittamattomiin. Kaikissa noissa kolmessa ottelusta epäonnistuin valmentajana
täydellisesti. Joukkueen pelaajia on niistä otteluista turhaa lähteä
osoittelemaan.
Silti syyskierrokseen mahtui paljon hyviäkin asioita.
Joukkueen pelaaminen joukkueena parani ja ei meidän otteluita ainakaan maalien
osalta voi tylsiksi sanoa. Kymmenessä meidän syyskierroksen ottelussa tehtiin
keskimäärin 5,5 maalia ottelua kohden (mukana omat ja vieraat). Ja kyllä
syksyllä saimme nauttia oikeasti näyttävästä pallollisesta pelaamisesta ja
tämän myötä myös hienoista maaleista.
Aika paljon me elimme kipurajoilla koko kauden. Pelaajia ei
missään nimessä ollut liikaa… hyvä jos riittävästi kauden läpivientiin. Ja
tuskinpa paljon helpommalla tulemme tulevaisuudessakaan pääsemään.
Paljon jäi itselleni parannettavaa ja mietittävää etten
toistaisi samoja virheitä, joita tein tällä kaudella. Enkä ole missään tapauksessa tyytyväinen omaan suoritukseeni.
Pelaajille, Juhalle ja Tuijalle isot kiitokset menneestä
kaudesta
Oli tarkoitus vältellä tätä musiikkivalintaa, mutta menköön nyt... Nickelback : When we stand together
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti