Sunnuntain
jälkeen ei kyllä hirveästi hymyilytä. Oikeastaan kaikki mitä kentällä tehtiin,
oli enemmän tai vähemmän näennäistä. Kaikki kunnia kuitenkin RaiFulle voitosta,
tulosta pitää kunnioittaa ja kai me sitä saatiin mitä tilattiinkin.
Ensimmäinen
jakso. todella vaikeata, syötöt löysivät useammin vastustajan, kuin oman
pelaajan, kaksinkamppailut hävittiin, tai oikeastaan niihin ei edes menty.
Kaverin maali oli kyllä komea kulma, mutta kyllähän me pelattiin se tilanne
todella löysästi.
Omat paikat
sitten vastaavasti hosuttiin minne sattuu.
Toiselle
jaksolle piti sitten terävöittää pelaamista, prässiä nopeammin ja ylempää.
Siitäkin huolimatta RaiFu paukutti vaparista jääneen irtopallon verkkoon, heti jakson alkuun,
meidän tyytyessä vain seuraamaan katseella vierestä. Oikeastaan jakson lopulla
saimme vähän ottelusta otetta ja Ella pääsikin kaventamaan hyvällä vedolla 1-2
lukemat. Nämä jäivät myös loppulukemiksi.
Kyllä me nyt
sukelletaan kunnolla ja tästä ottelusta jäi kyllä vahvasti p…n maku suuhun.
Pelillisesti ei onnistuttu oikeastaan missään.
Kai meillä
sitten on ollut treeneissä liian hauskaa. Nyt on sitten ryhtiliikkeen tekeminen
edessä, ja se alkaa keskiviikkona liinalammen pururadalla.
Musiikkivalinta teeman mukaan : Turn The Page
Ei tilanne niin paha ole. Joukkueen peli on kuitenkin selvästi parempaa ja kypsempää kuin viime vuonna. Myös yksilötasolla (esim. Jalasvirta) on tapahtunut selvää kehitystä. Kyllä se siitä kunhan jaksaa vain uskoa omaan asiaansa...
VastaaPoista