JanPa B-tyttöjen kausiyhteenveto.

Tähän yhteenvetoon ei lasketa sen kummemmin tilastoja voitoista ,tappiosta, treenikerroista tahi otteluista. Tarkoituksena on käydä läpi vähän omia tuntemuksia kuluneesta kaudesta. Pyrkiä rehellisyyteen ilman ylimääräistä höpöhöpöä. Pelaajista olen jutellut suurimman osan kanssa kahden kesken kuluneesta kaudesta. Ne joiden kanssa en vielä keskusteluja ole käynyt, niin he pääsevät ”piinapenkkiin” perjantaina matkalla Turkuun.

Kausi kesti aika tarkalleen 11 kuukautta, toiminnasta pidettiin taukoa koulujen lomien ajat, pois lukien kesäloma, jolloin taidettiin pitää kolmen viikon tauko sarjatauon aikana. Muuten tapahtumia oli 3-4 kertaa viikossa.

Talvikuukaudet

Joukkue koki jonkun verran muutoksia edelliseen kauteen, ilmeisesti pitäisi todeta, että JanPan B-tytöistä jatkoi neljä pelaajaa ja loput tulivat sitten mukanani Tervakosken Padosta. Tähän kuvioon ei sen kummemmin draamaa liittynyt, vaan Padosta tulleet pelaajat olivat Tervakoskella määräaikaisella pelaajasiirrolla. Eli Anna, Ella, Henna ja Salla saivat ympärilleen täysin uuden joukkueen. Tietynlaisia kasvukipuja joukkueen alkutaipaleelle osui, mutta niistäkin päästiin yli. Joukkue treenasi hyvällä asenteella ja talven aikana joukkue otti askeleita oikeaan suuntaan. Tai sanotaan ainakin, että siihen suuntaan johon halusin. On aika vaikea määritellä mikä se oikea suunta lopulta on.

Treenimatseja ei juurikaan pelattu, johtuen Pullerin korkeasta käyttöasteesta. Samoja vuoroja kuitenkin on kärkkymässä useampi seura ja joukkue. Ja JanPa ei tosiaankaan ole sitten listan kärkipäässä kun vuoroja jaetaan, vaan edelle menevät FC HML, Härmä, Lave, ja taisi siellä olla naftaliinista kaivettu legendaarinen Pallo-kärpätkin, sen jälkeen vasta tulevat Parolan Visa ja JanPa. Nämä faktat kuitenkin tiedettiin jo useamman vuoden ajoilta ja niihin osasimme suhtautua myös sen mukaisesti.

Keväälle löytyi sopivasti turnaus Paimiosta juuri ennen sarjakauden alkua, ja tuolla saimme myös hyvää tuntumaa pelaamiseen. Tosin samaisessa turnauksessa menetimme sitten Hepan koko kaudeksi sairastuvalle.

Kevät kierros

Alkoi joukkueelta hyvin, pelillisesti kulki ja tuloksellisesti kulki. Joukkue pystyi venymään tiukoissa otteluissa ja pistetili karttui tasaiseen tahtiin. Tietynlainen kulminaatiopiste sitten taidettiin kokea RaiFun vieraana Raisiossa. Paketti oli vähän sekaisin ja vaikka joukkue väänsi siinäkin ottelussa tasurin, olisi varmasti valmennuksellisesti voinut toimia aika paljon toisinkin, etenkin ottelun jälkeen. Ottelusta käynnistyi tietynlainen hissiliike, eli joukkue pelasi paripeliä aina perhanan hyvin ja sen jälkeen tuli jokin notkahdus. En oikein löytänyt lääkettä siihen, miten joukkueen suoritustaso olisi saatu pidettyä koko ajan hyvällä tasolla. Ehkä enemmän tsemppaamalla ja antamalla posia palautteessa. Mutta kun luonne on mikä on, eikä oikein osaa kierrellä ja kaarrella, koska mielestäni pelaajat haistavat heti jos valmentaja puhuu liirumlaarumia. Joskus olisi ehkä vaan kannattanut olla hiljaa. Kevätkierroksen viimeisessä ottelussa menetimme sitten Pihlan loppukaudeksi sairastuvalle.

Ei kevätkierros meiltä huono ollut. Pelaajat kyllä tekivät duunia parhaansa mukaan ja taistelivat otteluissa, aina se ei riittänyt siihen tulokseen johon pyrimme, mutta tätähän se urheilu on. Se pystyinkö itse antamaan riittävästi selkänojaa pelillisissä asioissa on sitten toinen juttu, ehkä en siinä riittävän hyvin onnistunut.

Kesätauko

Tauko alkoi huonoimmissa mahdollisissa merkeissä. Joukkue menetti huoltajansa ja itse menetin hyvän ystävän useamman vuoden takaa, kun Kaitsu nukkui äkillisesti pois. Kaitsun merkitys joukkueen pelaajille tietyissä asioissa oli paljon suurempi kuin valmentajien. Sillä pelaajat pystyivät juttelemaan hänen kanssaan sellaisista asioista joita ei yleensä valmentajille kerrota. Samalla hän toi pelaajille tietynlaista turvallisuuden tunnetta. Kaitsun poismeno laittoi ajattelemaan asioita aika monelta kantilta.

Tavallaan mietti että, milloin nämä joukkuetta koettelevat takaiskut oikein loppuvat. Samalla ajatteli, että tätä hommaa on vaan vietävä eteenpäin. Aika ristiriitaisissa tunnelmissa tuli mentyä tauon aikana. Tärkein päätös kuitenkin taisi olla se, että tuota joukkuetta ei hylätä, vaan sen kanssa mennään maaliin asti, oli tulos sitten mikä tahansa.

Syyskierros

Kolme ensimmäistä peliä olivat pelillisesti hyviä (Y-Ilves, TPV, KaaPo) . Saldona oli tappio, tasuri ja voitto, mutta peli oli hyvää. Oikeastaan ainoa synkkä hetki oli se TPV ottelun toisen jakson eka vitonen. Kaarinassa joukkue taisi pelata kauden parhaimman suorituksensa kokonaisuutena. Ja sitten taas se Raision reissu. En tiedä mikä siinä paikassa mättää, mutta tuntui että siellä katsottiin aina kierroksen pohjat, niin valmennuksellisesti, kuin pelillisestikin. Syyskierroksen peleistä voisi todeta, että kotona kulki hyvin, mutta vieraissa vähän yskähteli. Silti olin tyytyväinen niihin asioihin jotka meidän pelaamisessamme menivät eteenpäin. Aika monessa ottelussa pystyimme luomaan useampia hyviä maalipaikkoja kuin vastustaja, mutta aina niitä ei vaan saatu hyödynnettyä. Mutta pelaamiseen saatiin mukavasti rauhallisuutta kauden aikana.

Kokonaisuus

Tässä on kauden ajan seurannut pelaajien kehitystä sekä yksilötaidollisesti, että joukkuepelillisesti. Ja on todettava että hyvään suuntaan joukkue on mennyt. Ja olen ylpeä joukkueen pelaajista.

Mitä valmennuksellisesti olisi voinut tehdä toisin? Varmasti moniakin asioita ja nyt onkin aika taas miettiä omalta osalta mikä onnistui ja mikä meni päin honkia. Tiettyjä toimintatapoja pitää varmasti pystyä omalta osalta muuttamaan, mutta ei sitä kuitenkaan saa ruveta teeskentelemään jotain muuta mitä on. Se on ihan yhtä fiksua kuin ampuisi itseään jalkaan.

Vaikka lopulta joukkueen suoritukseen olenkin tyytyväinen, niin kyllä totuuden nimissä kesäkuun loppupuolella oli perhanan vaikeaa motivoida itseään kun pelaajia ei aina kauheasti treeneissä näkynyt. Ja kyllähän siinä pariin otteeseen kävi mielessä lyödä hanskatkin tiskiin. Toisaalta siinä vaiheessa alkoi myös miettiä enemmän mitä asioita tekee oikein ja mitä väärin. Varmaan jonkinlainen ratkaisu siihenkin löytyi, koska hiljalleen myös pelaajat alkoivat löytää tiensä harjoituskentälle. Ja kyllähän se olisi itseltäni ollut hamekankaan arvoinen suoritus jos olisin joukkueen kelkasta kesken kauden hypännyt.

Nyt on aika tutkiskella ja arvioida mitä asioita pitää tehdä ensikaudelle paremmin, mutta se on vielä todettava, että jos valmentajaurallani kaikki muut asiat olisivat menneetkin pieleen, niin ainakaan en ole kertaakaan vetänyt treenejä kumisaappaat jalassa tai jättänyt joukkuetta kesken kauden.

Eli ensikauteen.

Loppusanat

Kausi oli pelaajilta hieno suoritus. Vaikka vaikeita hetkiä kauteen mahtui useampiakin, niin pelaajat jaksoivat viedä karavaania eteenpäin. Pelaajat ansaitsevatkin kauden läpiviennistä SUURET KIITOKSET. Samoin Juha joka vuodesta toiseen jaksaa olla kaverina valmennushommissa, tälle kaudelle tuli sitten vielä huoltotehtäviäkin mukaan, ja antaa tiettyä vastavoimaa toimintaan. Eli emme tosiaankaan kaikissa asioissa olleet tälläkään kaudella samaa mieltä. Mutta enhän mä ole koskaan oikein pelkkien joojoo-miehien kanssa pärjännytkään.

Kiitokset myös Tuijalle, joka on pitänyt joukkueen taloudesta hyvän huolen.

Myös kaikki pelaajien vanhemmat, poikaystävät, kaverit, sekä joukkueen kannattajat: KIITOS KULUNEESTA KAUDESTA, annoitte pelaajille ja valmentajille hyvän työrauhan.

Blogi päättyy tältä kaudelta tähän… ensikaudella nähdään ja kirjoitellaan.

P.S. Ihan mukava määrä tullut lukukertoja tätä tarinaa kirjoittaessani. Nyt jo 5619 kpl. Eli kiitos myös lukijoille.

Viimeinen musiikkivalinta ei ollut helppo, mutta tähän on hyvä päättää tämä blogi: Tears of a Clown