Pisteet jaettiin Paimiossa

Joukkueet kohtasivat kauden aikana kolmannen kerran. Eli kaksi aikaisempaa kohtaamista olivat Teboil-Turnaus jossa me veimme pidemmän korren 0-1 lukemin sekä kakkosen ottelu liinalammella jossa PaiHa käväisi ryöstöretkellä samoin lukemin. Edelliset kohtaamiset olivat tasaisia. Ja samanlaista odotimme myös lauantaina. Eikä mennyt kyllä yhtään pieleen.

PaiHa oli ensimmäisen jakson pelillisesti paremmassa iskussa kuin me. Paine oli aika hyvin meidän alueella, tosin maalipaikat PaiHalta jäivät uupumaan. Hieman onnekkaasti siirryimme kuitenkin ottelussa johtoon jakson 16 minuutilla Lauran laukoessa kulman suoraan sisään. Mutta ei tuosta johdosta päästy kyllä pitkään nauttimaan, kun PaiHa painoi ottelun tasoihin. PaiHan pyöritys jatkui vielä reilun kympin verran, kunnes mekin saimme ottelun juonesta kiinni. Ja jakson viimeinen kahdeksan minuuttia kyllä mentiin sitten meidän pillin mukaan. Maaleja toki emme mekään saaneet aikaiseksi tuota yhtä enempää ensimmäisellä jaksolla.

Toinen jakso alkoi siitä mihin ensimmäinen päättyi. Me veimme ottelua ja kuudennella minuutilla Vilma näytti omaa osaamistaan sillä osa-alueella jossa hän on parhaimmillaan, syötön tuohon osumaan antoi Essi. Jakso jatkui JanPa painotteisena ja meille siunaantui pari kolme laatupaikkaa iskeä viimeinen naula arkkuun, mutta tolppaa lähemmäksi ei vaan mennyt. Viimeisellä kympillä PaiHa sai lisää virtaa pelaamiseensa ja meille iski pienoinen hätäkäteen. Palloa alettiin luovuttaa vähän liian helpolla vastustajalle, eli pelattiin sellaisiin paikkoihin joista PaiHa sai turhan hyviä vastaiskupaikkoja. Ja lopulta ottelu oli tasan 2-2.

Oli aika mielenkiintoinen jalkapallotapahtuma, nähtävää riitti alusta loppuun ja sellaista aitoa kannustustakin katsomosta löytyi. Totta kai se harmittaa aika perhanasti, kun johdon menettää kaksi minuuttia ennen pelin loppua, mutta sitähän jalkapallo on. Joskus tuntuu itsestä hyvältä, kun oma joukkue tekee ison maalin viime hetkillä. Ja vastaavasti kun vastustaja on maalintekijänä, on se tunne jotain ihan muuta. Tänään oli sitten sen jälkimmäisen vuoro. Eikä ottelun lopputulos tehnyt varmasti kummalekaan joukkueelle vääryyttä. Molemmilla oli omat hyvät ja vaikeat hetket.

Kiitoksia vielä kerran ”Paimion Muukalaislegioonalle” tämän kesän tapahtumista. Pasi, Harri ja Kirsi tekevät hienoa työtä futiksen parissa useamman eri pitäjän pelaajien kanssa.

Aina välillä kun pitää olla vähän kriittinen omaankin tekemiseen, niin kyllä itseäni otteluissa rassaa hieman tuo oma -80lukuinen valmentamismalli (itselläni). No niinhän se valmentajaurani on tainnut mennä alusta lähtien, että määrätyin väliajoin saan olla sammuttamassa itse sytyttämiäni tulipaloja.

Ennen musiikkivalintaa vähän "Hermanni Hiirtä" Sisältää hieman epäsopivaa kielenkäyttöä.

Musiikkivalinta on sitten oikeata "tyttöenrgiaa". Nuo tuolloin vielä nuoret naiset omasivat kovempaa rock-asennetta kun tämän päivän miehet. Vixen: I Want You To Rock Me   ...tuli tällaistakin aikoinaan kuunneltua

Pisteet jäivät kotiin

JanPan B-tytöt saivat torstaille vieraita Pirkkalasta. Kevät kierroksella PJK vei meitä kuin litran mittaa ja torstaina meillä oli mahdollisuus kuitata nuo tapahtumat.

Niin ja jos joku ihmettelee miksi TPS-pelistä ei ole juttua, niin syy on niinkin yksinkertainen, että en itse ollut paikanpäällä todistamassa tuota selkäsaunaa, niin en siitä mitään juttuakaan kirjoita. Eli palataanpa PJK-ottelun tapahtumiin.

I.jakso: Me saimme otteluun todella huonon startin. Ensin hyökkäysalueella löysää pelaamista ja sitten heti perään pari epäselvää merkkaustilannetta omassa päässä ja pallo maalin eteen vastustajalle. Pelikello kerkisi käymään kokonaisen minuutin, kun PJK siirtyi 0-1 johtoon. Onneksi saimme kuitin melkein yhtä nopeasti. Ottelun kolmannella minuutilla Essi vapautti laidasta nousevan Annan läpi ja peli oli tasan.

Pelillisesti PJK hallitsi ensimmäistä jaksoa. Ja sai muodostettua ottelusta juuri sellaisen kun heille parhaiten sopi. Ottelun ensimmäinen jakso oli meiltä melko laiskatempoista pelaamista emmekä menneet kunnolla edes kaksinkamppailuihin ja tästä syystä vastustaja sai kentän keskikolmanneksen helposti haltuunsa. PJK siirtyi  38 minuutilla uudestaan johtoon ja tuossakin tilanteessa seurattiin suorin polvin vierestä, kun vastustaja karkaa läpiajoon. Eli ei meiltä mitenkään nappisuoritus.

II.jakso: Vähän alettiin saamaan jalkojakin liikkeelle ja ryhtiä pelaamiseen. Mutta silti niitä karmaisevia ylipelaamisia ja sukelluksia vastustajan pallolliseen tuli liikaa. Saimme ottelun tasoihin jakson 6 minuutilla, kun Ella pääsi laidasta haastamaan ja käänsi pelin keskelle Annalle, jonka veto löysi tiensä vastustamattomasti verkonperille. Maalin jälkeen aloimme puskea vähän liikaa kentän keskeltä ja PJK sai niistä tilanteista pahoja vastaiskun paikkoja. Onneksi maalimme varjeltui, tarkemman puolustustyöskentelyn ja Janikan ansiosta. Lopulta painopiste saatiin vahvemmin käännettyä PJK alueelle ja lopullinen niitti taisi tulla jakson 23 minuutilla Lauran laukoessa varmaankin 30 metristä tolppien kautta sisään. Veto ei ehkä ollut kova, mutta äärettömän tarkka ja siirryimme ottelussa ensimmäisen kerran johtoon.  Jakson 32 minuutilla Vilma puski ottelun loppunumerot 4-2 Lauran antamasta kulmasta. Ja ottelu alkoi olla taputeltu.

Muuta: Pisteet saatiin pidettyä itsellämme, mutta kyllä ottelu jätti muutamia kysymysmerkkejäkin ilmoille. Yhtenä isoimmista kysymysmerkeistä mieltä painaa, mihin on kadonnut joukkueen syöttöpeli? Torstainakin pidemmät syöttöketjut antoivat odottaa itseään ja koko ajan oli kiire kovaa vauhtia ylöspäin. ja kaiken lisäksi vielä kentän keskeltä. Ei montaakaan tilannetta saatu rakentelemalla rauhassa. Eli en itse ainakaan koe kauhean omaksi tyyliksi ajatella jalkapalloa pelkästään pystysuunnan lajiksi ja torstaina se oli meidän osaltamme juurikin sitä. Toinen mieltä painava asia. Pallottomana joukkueena pelaaminen ei toiminut. Syöttösuuntia ei saatu peittoon, prässiä ei saatu pallolliseen, 1v1 tilanteissa oltiin suorin jaloin jne.jne.

Mikä sitten toimi. Tällä kertaa taisi maalinteko olla toimivin osa-alue. Ja voisi siis tehdä päätelmän, että pisteisiin olen tyytyväinen, mutta siihen tapaan jolla ne tulivat, en ole täysin tyytyväinen.

Mitäpä vielä: Töitä on paljon jäljellä vielä tälläkin kaudella, ja ensi viikolla palaamme taas jalkapalloilullisten perusasioiden pariin ja yritämme saada pelimme parempaan kuosiin ennen PaiHa ottelua.

Musiikkivalinta: Oli Brown: Speechless

Joukkue pesi kasvonsa P-Iiroja vastaan

Ottelu P-Iiroja vastaan sunnuntaina tarjosi joukkueelle hyvän paikan kasvojen pesulle. Tällä tarkoitan enimmäkseen kevään vierailua Raumalla, jolloin joukkueestamme jäi varmasti aika vaisu kuva vastustajan leiriin. Olihan meillä omat hyvät hetkemme Raumallakin, mutta kyllä sillä reissulla ainoat asiat mistä pääsi nauttimaan, oli paluumatkan eväät. Sunnuntaina oli sitten tarkoitus näyttää, että ei me oikeasti niin lapasia olla. Ja tässä myös onnistuttiin.

Ensimmäinen jakso. Tiedettiin että Iirot tulee nopeasti hyökkäyksiin, ja pyrkii iskemään painetta meidän puolustukselle. Ja niin myös kävi. Olimme tavallaan valmiita tähän, mutta silti ehkä hieman liikaa varpaillamme ja muutaman kerran toppareina aloittaneet Jossu ja Mirka joutuivat tiukkoihin juoksukilpailuihin. Muutenkin pallottomana joukkueena menimme ehkä liian kiltisti kaksinkamppailuihin ja P-Iirot hallitsivat kentän keskustaa aika vahvasti. Ja se mikä P-Iirojen pelissä toimi oli nopeat vastahyökkäykset, ne oli alussa meille melkoista myrkkyä. Ja ottelun avausmaali tuli juurikin tällaisesta. Ensin meillä hyvä maalintekopaikka, ei osunut ja Raumattaret iskivät nopealla vastaiskulla kärjen läpi ja 0-1. Peli kellosta käytiin silloin ottelun 14 minuuttia. Muutaman kerran P-Iirot iskivät tämänkin jälkeen, mutta samalla myös me skarppasimme pelaamistamme ja vastustajan peliä saatiin tapettua aika hyvin. Vielä kun Vilma pääsi lyömään ottelun tasoihin jakson 28 minuutilla, alkoi kelkka kääntyä haluamaamme suuntaan.

Toinen jakso. Ottelu alkoi pelillisesti kääntyä meille ja kentällä alkoi olla melko mukavasti jo tunnettakin pelissä. Ja jakson 14 minuutilla ottelun tuominnut Jukka Pulkkinen joutui kaivelemaan värimaailman kortteja taskustaan ja ojensi P-Iirojen pelaajaa keltaisella kortilla. Ilmeisesti siinä meidänkin pelaaja hieman verbaalisesti provosoi vastustajaa jälkitilanteessa. Hetki eteenpäin, kun Vilma ansaitsi meille pilkun ja asettui itse laukomaan. Tällä kertaa ei onnistunut, vaikka Vilma tekee näistä paikoista 95% maalin, mutta tänään veto meni suoraan keskelle maalia ja kun P-Iirojen maalivahtikaan ei aavistanut kumpaankaan suuntaan oli pallo helposti torjuttavissa. Hetkenpäästä oli taas meidän maalilla pientä hässäkkää, mutta toppareina pelanneet Mirka sekä Essi hoitelivat tilanteen Janikan avustuksella. Tästä ei mennyt pitkääkään aikaa, kun erotuomari joutui jälleen puuttumaan peliin, mutta samalla Jukka myös osoitti sen, että hän tietää mikä on pelin henki ja vaikka sama pelaaja, joka jakson alussa sai kortin, hieman kommentoi tuomarin ratkaisua, tyytyi hän vain puhuttelemaan pelaajaa ja kentällä saatiin jatkaa täysillä ryhmityksillä. Jakson 29 minuutilla sitten onnisti. Nanne antoi kulmapotkun, joka tuli Hennalle ja hän laukoi ilmasta 2-1 johtolukemat. Heti maalin jälkeen emme ruvenneet mitään seiftiä pelaan, vaan jatkoimme muutaman minuutin samalla ryhmityksellä. Mutta kun P-Iirot alkoivat hakea pelkästään pitkää avausta, vaihdoimme ryhmityksen aika paljon puolustavampaan ja kentälle laitettiin myös pelaajia jotka eivät ole ehkä niin hyökkäysorientoituneita. Ja nyt pelattiin loppu pelkästään tuloksesta. Ja se kantoi myös hedelmää.

Sitten hieman jälkisanoja. Sunnuntaina pelaajien pelipaikkoja muutettiin jonkun verran ja esimerkiksi Ella pelasi keskikentänkeskustassa ja onnistui sillä tontilla hyvin, etenkin siinä vaiheessa kun Jossu tuli toiseksi keskustaksi. Muitakin pelipaikkavaihdoksia tehtiin ja kun Suski hieman tuskaili alussa kärjessä ja sitten keskellä, niin linkin paikalla peli alkoi kulkea loppua kohden mallikkaasti. Myös Jossu oli enemmän kotonaan keskustassa, kuin topparin tontilla. Anna pelasi linkkinä hyvän suorituksen ja tekee ottelusta toiseen hartiavoimin töitä joukkueen eteen.  Ja kyllä tässä saisi kaikki pelaajat vuorollaan kehua tämän esityksen jäljiltä. Mutta kyllä tänään koko joukkueen puolustuspelaaminen oli varmasti yksi kauden parhaista suorituksista sillä osa-alueella.

Muutenkin ottelu tarjosi varmasti kaikille paikalla olleille katsojille, jännitettävää loppuun asti. Mielestäni kentällä nähtiin molemmilta joukkueilta hienoja suorituksia. Ja mikä parasta, B-tyttöjen kakkosen sarjataulukon kärki tiivistyi entisestään. Ja jännitettävää riittää vielä pitkäksi aikaa.
Ja se vielä pitää muistaa, että aika usein tuomarit saavat sitä shittiä niskaansa, mutta meillä on käynyt syyskierroksella hyvä tuuri ja tuomarit ovat ainakin omasta mielestäni onnistuneet tehtävissään hyvin. Niin myös tänään...(varmaan joku ajattelee, että nyt Turengissa on vedetty kotiin oikein urakalla, mutta näin se ei ole). Vaan se että pelaajien on helppoa pelata, kun tuomari vetää oikeudenmukaista ja selvää linjaa.

Musiikkivalinta taas vaihteeksi itseltäni... vaikka ne ovat aika usein aika syvältä kun kuulee pelaajien kommentteja: Damn Yankees/High Enough

Pisteet tiukassa FC Raumaa vastaan

Vaikka ottelu ei meille helppo ollutkaan löytyi pelistä paljon hyvääkin. Ja vaikka FC Rauma löikin, etenkin toisen jakson puolessavälissä, kovaa painetta meidän alakertaan, joukkue pysyi hyvin pinnalla.

Ensimmäisen jakson alku mentiin FC Rauman komennossa. Ja aloitteet oli täysin vierailla. Ekan kympin jälkeen myös me saimme omaa peliämme raiteille ja tilanteita alkoi siunaantua toisellekin kenttäpäädylle. Eli jos jakson alussa puolustuspelaaminen oli hyvällä tasolla, alkoi hyökkäyspelaamisessa olla myös paranemisen merkkejä jakson vanhetessa. Mutta kuten meilläkin, pystyi FC Rauma pitämään meidät sellaisilla kentän osa-alueilla, joista maalinteko ei vaan niin kauhean helppoa ole. Kun ei se tunnu muutenkaan helppoa olevan. Ottelun avausmaali oli Ellan ja Nooran hyvää yhteistyötä ja viimeistelijänä toimi Ella rangaistusalueen kulmalta. Sen jälkeen meille avautui pari ihan kohtalaista paikkaa, mutta kun ei niin ei.

Toinen jakso oli alusta lähtien enemmän FC Rauman heiniä, pois lukien viimeinen kahdeksan minuuttia. Pelin painopiste oli enimmäkseen meidän puolustusalueella, mutta samalla FC Rauman peli avasi meille ihan mukavia vastaiskun paikkoja. Ja niitä tuli kyllä ihan riittävästi, mutta tällä hetkellä joukkue potee suurta maalintekemisen tuskaa. Vaikka paikkoja ottelusta toiseen tulee, joudumme tekemään hirveän määrän töitä yhden maalin eteen.

Eli FC Rauma oli hallitsevampi osapuoli kentällä ja meidän omapelaamisemme meni vaikeaksi. Peli saatiin kyllä avattua puolustuksesta, mutta ongelmat alkoivat kentän keskimmäisellä kolmanneksella. Ei oikein löydetty lääkettä ylittää sitä riittävän tehokkaasti. Jakson 30 minuutilla FC Rauma sai lyötyä ottelun tasoihin. Eikä nyt ainakaan voi sanoa, etteikö FC Rauma tasoitusta olisi ansainnut.
Viimeisten 8 minuutin aikana meillä oli useampikin hyvä paikka korjata vielä koko pistepotti, mutta emme vaan onnistuneet.

En kuitenkaan ole tulokseen ja joukkueeseen pettynyt, sillä FC Rauma oli hyvä ja teki meidän pelaamisestamme vaikeaa. Ja pitää antaa myös täysi tunnustus vastustajalle. Meidän pelissä tietyt asiat toimii kyllä hyvin, mutta muutamaa juttua pitää pyrkiä terävöittämään. Ja P-Iirot otteluun tullaan varmasti tekemään joitakin muutoksia.

Musiikkivalinta kappale jota Juha salaa toivoo : Eiköhän tästäkin joku hitti ole tullut