TPV:tä vastaan taas odotetun vaikeaa

Perjantai-iltana liinalammen kentältä poistui useampi valmentaja hiukset harvenneina, kun kohtasimme TPV:n Tampereelta. Ainakin ottelussa riitti jännitettävää aivan loppuvihellykseen saakka. Vaikka hetken jo näyttikin että menemme menojamme, mutta niin vain kävi, että ottelusta muotoutui jälleen yksi ”Klassikko-ottelu” meidän välillä.

Ensimmäinen jakso oli meiltä oikein hyvä ja Janika pääsi muutamaa kiperää tilannetta lukuun ottamatta aika helpolla.  Me siirryimme jakson 8 minuutilla 1-0 johtoon sivurajan jälkimainigeista, kun Vilma sai jalkansa vapaaksi ja pääsi laukomaan alueelta terävästi alakulmaan.

Ehkä ottelu oli enemmän meidän hallinnassa ja maalipaikkoja saatiin ihan riittävästi lisäosumiinkin, mutta vastustajan maalivahti oli hyvin tilanteissa mukana, tai vedot suuntautuivat suoraan syliin. Aivan jakson lopulla 38 minuutilla Anna päätti hyvän nousunsa näyttävään osumaan ja tauolle lähdettiin turvallisen tuntuisessa 2-0 johtoasemassa.

Toisen jakson alku oli meiltä katastrofi. Tauolla korostimme, että TPV:n Sonja Enqvist pidetään tiukassa vartioinnissa hyökkäysalueella. Ja mitä tapahtui? Kyseinen neitokainen sai huseerata ihan vapaasti meidän alueella ja toi ottelun jakson alusta kuudessa minuutissa tasoihin. EI HYVÄ! Kymmenen minuutin korpivaelluksen jälkeen ottelu tasaantuikin ja tilanteita siunaantui molemmille maaleille, mutta molempien joukkueiden maalivahdit pitivät huolen, että lisäosumia ei synny. Viimeinen kymppi mentiinkin sitten ”coast to coast” meiningillä ja viimeisen puolentoista minuutin aikana taisi molemmilla joukkueilla olla kaksi hyvää maalipaikkaa.

Ottelun jälkeen oli kyllä ihan perhananmoinen tappiomieliala, toisin kuin vastustajan valmentajalla Toijalan Sepolla. Tulihan TPV kuitenkin kahden maalin takaa-ajoasemasta tasoihin. Ja kyllä siinä ottelun jälkeisessä palaverissa taisi unohtua kaikki hyvät asiat joita ottelussa tapahtui. Mutta kyllä se tietyllä tapaa harmittaa, että joko mua ei kuunneltu tauolla, tai sitten esitin asian liian epäselvästi ja sanomisiani ei ymmärretty.

No se asia on kuitenkin käsitelty ja käydään nyt vielä niitä hyviä asioita meidän pelistä läpi. Pallollisena joukkue pelaa hyvää jalkapalloa, jossa löytyy sekä lyhytsyöttöpeliä, että tietyissä paikoissa tarkoituksen mukaisia pitkiä syöttöjä (Ei purkupalloja). Tänään pelissä oli parempia hyökkäykseen lähtöjä kuin esim. edellisessä Y-Ilves pelissä, eli joskus lähdettiin hitaasti rakentamalla ja välillä terävästi nopealla avauksella. Muutenkin pallollinen pelaaminen oli nopeampaa. Ja kyllä siellä pelaajat töitä pisteiden eteen teki, mutta tänään kävi näin.  Eli ei se loppujen lopuksi meiltä mikään huono suoritus ollut(lukuun ottamatta sitä toisen jakson ekaa kymppiä) , vaikka heti ottelun jälkeen siltä tuntuikin. Mutta se nyt ei taida olla enää tässä vaiheessa kautta kenellekään pelaajalle yllätys, että mulla on vähän sellainen ”Dufvalainen maine” pukukoppi k..ipäänä.

Ja mikäs kappale sopisi paremmin tähän tilanteeseen kuin Timo Kotipellon versio The Who yhtyeen klassikosta: Behind blue eyes