Raisiosta tyhjin käsin kotiin

Sunnuntaista tappiota on turha lähteä sen enempää selittelemään, me ei vaan oltu valmiita kyseiseen otteluun. Ja kaikilta meni oma osuutensa enemmän tai vähemmän vihkoon, itseni ja Juha mukaanluettuina. Eli ei sitä tappiota pelkästään pelaajien piikkiin voi laittaa, oman osani otan itsekin tapahtuneesta.

Ensimmäisellä jaksolla jäimme aika pahasti RaiFun jalkoihin, emmekä saaneet omaa peliämme missään vaiheessa kunnolla käyntiin. Oltiin vähän hitaalla liikenteessä ja kotijoukkueella oli melko helppo työ ottaa kenttätapahtumat haltuunsa ja kotijoukkue poistuikin tauolle ansaitsemassaan 1-0 johdossa.

Toisen jakson alussa oli muutamia pieniä pilkahduksia paremmasta, mutta niillä hetkillä kun olisi pitänyt päästä iskemään, meni ratkaiseva syöttö vastustajalle tai pitkäksi. Ja oikeastaan vasta sitten joukkue heräsi otteluun paremmin mukaan kun RaiFu siirtyi jakson loppupuolella 2-0 johtoon. Mutta lopun paikoistakaan ei saatu palloa maaliin ja pisteet jäivät Raisioon.

Tällä kertaa oli melko tuskainen reissu länsirannikolle, mutta sekin kuuluu osana urheiluun.  En tiedä mistä johtui, mutta melko hurjasti pelillinen tasomme kiepsahti ympäri viikon takaisesta ottelusta. Varmaan osa johtui viikon aikana vedetyistä treeneistä, jotka eivät ilmeisesti palvelleet tätä tapahtumaa yhtään. Nyt pitää saada viikonaikana pelaajat siihen iskuun, että ensisunnuntaina olemme valmiita kaatamaan ensimmäisen Raumalaisvastustajistamme.

Musiikkivalinta/ Sonata Arctica : I have a right

Meiltä ehjä 80 minuuttinen

Oikeastaan valmentajana oleminen on todella hienoa tällaisten otteluiden jälkeen. Nyt voidaan sanoa, että vaikeissa olosuhteissa hyvää vastustajaa vastaan joukkue vetäisi huikean suorituksen. Vaikeat olosuhteet tulivat ehkä pienoisesta sadekelistä ja liukkaasta kentästä, muuten Kaarina on hieno ja mukava paikka käydä pelaamassa tai muutenkin viettää vapaa-aikaa. Unohdin muuten pelin jälkeen ostaa ne kakkukahvit, mutta ensikerralla ostan ennen ja jälkeen pelin, oli kuulemma hyviä, Juha kehui. Vähän karkas tuo tarina.

Joukkue oli ilmeisesti päättänyt näyttää mulle, että kyllä me osataan pelatakin (juuret juontaa kauden aikaisempiin vaiheisiin) ja heti alkuvihellyksestä pelaajat näyttivät olevan paremmin pelissä sisällä kuin kotijoukkue KaaPo. Saimme luotua hyviä paikkoja heti jakson alkuun. Ja niissäkin tilanteissa joita KaaPo jakson alussa loi, osoitti myös puolustuslinjamme toimivuutensa, eikä Janikan maalissa tarvinnut venyä aivan mahdottomiin suorituksiin. Oikeastaan se hetki kun puolustajat näyttivät, että ei tässä ole mitään hätää, vapautti myös koko muun joukkueen suorittamisen. Ja omien sinivalkoisten taikalinssien läpi katsottuna olimme kentällä olevista joukkueista aktiivisempia ja halusimme kentällä enemmän. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa kentän keskustan voittaminen itsellemme.
Pelin hallinnasta jotain kertoo myös kulmapotkutilasto jonka veimme nimiimme ensimmäisellä sekä toisella jaksolla. Hyvistä meidän rakentamista paikoista huolimatta Kaapon maalissa pelannut Kamilla Härmälä oli yksi kotijoukkueen sankareista ja väläytteli huikeita koppeja ja ensimmäisen jakson jälkeen tauolle poistuttiin 0-0 lukemissa.

Toiselle jaksolle oikeastaan ainoa ohje oli, että meidän pelissä ei saa muuttua mikään…varmuuden vuoksi taisin toistaa sen kolmeen kertaan.

Ei siinä varmaan mikään muuttunutkaan, mutta KaaPon pelissä oli jakson alussa hieman enemmän tempoa ja aktiivisuutta kuin ekan lopulla. Ja tämä avasi heille muutaman vaarallisen tuntuisen hyökkäyksen, mutta nekin saimme hoidettua hyvin. Lisäksi KaaPon hyökkäysvoittoisempi tyyli avasi meille hyviä vastahyökkäyksiä. Ja kun Ella, Karo ja Vilma olivat muutamaan kertaan muistuttaneet myös meidän olemassa olosta, alkoi kenttätapahtumat siirtyä jälleen meidän haltuumme. Se että emme meinanneet saada palloa maaliin sitten millään, johtui edelleenkin suurelta osin kotijoukkueen huikeassa syysvireessä olleesta maalivahdista. Loppujen lopuksi Anna sai murrettua jo muurilta tuntuneen seinän Kaapon maalilta, jakson 28 minuutilla, syötön tuohon maaliin tarjoili tänään itsensä hyvään pelivireeseen piiskannut Jossu. Ja kuuden minuutin päästä loppulukemat 0-2 viimeisteli Essi laukomalla kulman maalivahdin käsien kautta maaliin.

Oikeastaan en ole kauhean hyvä kehumaan pelaajia nimeltä näissä jutuissa, enkä varmaan pelien jälkeen pukukopissakaan. Tiettyjen pelaajien nimet aika usein tarinoissa toistuvat, yleensä maalintekijöiden ja syöttäjien muodossa. Mutta kyllähän se totuus kuitenkin on se, että suurin osa meidänkin tekemistä maaleista on puolustajien ja keskikenttäpelaajien alustamia. Lisäksi Janika on pelannut maalissa hienon kauden.

Tänään pitää kehua koko joukkue, jopa minä taisin selvitä aika puhtailla papereilla, jos ei nyt niitä paria huonoa kevennykseksi tarkoitettua kommenttia ota huomioon. Eli kyllä meidän pelaajat vetäisivät hyvän 80 minuuttisen.

Ja pakko on kehua myös vastustajaakin, sillä KaaPo pelaa hyvää jalkapalloa. Ja mitä nyt muutamien KaaPo pelaajien kanssa olen kauden aikaisemmissa tapahtumissa, jutellut on heistä jäänyt pelkästään positiivinen kuva.  Ja se työ jota KaaPon taustat tekevät pelaajiensa eteen on oikeasti hienolla tasolla. Perhana vielä kun mekin saataisiin Turenkiin samanlainen urheilupyhättö kuin Kaarinassa.

Aika harvoin tulee juteltua vastustajien valmentajien kanssa mitään isompia, mutta Nicken kanssa ajatuksia ja mielipiteitä on vaihdettu aika reilusti. Harmi että ei nähty Saaristo Openissa, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

Pistetään nyt biisivalintakin sen mukaan, yhtye jota lähdin sinne katsomaan: Uriah Heep : Lady In Black (ääni on tosin vähän surkea)

TPV:tä vastaan taas odotetun vaikeaa

Perjantai-iltana liinalammen kentältä poistui useampi valmentaja hiukset harvenneina, kun kohtasimme TPV:n Tampereelta. Ainakin ottelussa riitti jännitettävää aivan loppuvihellykseen saakka. Vaikka hetken jo näyttikin että menemme menojamme, mutta niin vain kävi, että ottelusta muotoutui jälleen yksi ”Klassikko-ottelu” meidän välillä.

Ensimmäinen jakso oli meiltä oikein hyvä ja Janika pääsi muutamaa kiperää tilannetta lukuun ottamatta aika helpolla.  Me siirryimme jakson 8 minuutilla 1-0 johtoon sivurajan jälkimainigeista, kun Vilma sai jalkansa vapaaksi ja pääsi laukomaan alueelta terävästi alakulmaan.

Ehkä ottelu oli enemmän meidän hallinnassa ja maalipaikkoja saatiin ihan riittävästi lisäosumiinkin, mutta vastustajan maalivahti oli hyvin tilanteissa mukana, tai vedot suuntautuivat suoraan syliin. Aivan jakson lopulla 38 minuutilla Anna päätti hyvän nousunsa näyttävään osumaan ja tauolle lähdettiin turvallisen tuntuisessa 2-0 johtoasemassa.

Toisen jakson alku oli meiltä katastrofi. Tauolla korostimme, että TPV:n Sonja Enqvist pidetään tiukassa vartioinnissa hyökkäysalueella. Ja mitä tapahtui? Kyseinen neitokainen sai huseerata ihan vapaasti meidän alueella ja toi ottelun jakson alusta kuudessa minuutissa tasoihin. EI HYVÄ! Kymmenen minuutin korpivaelluksen jälkeen ottelu tasaantuikin ja tilanteita siunaantui molemmille maaleille, mutta molempien joukkueiden maalivahdit pitivät huolen, että lisäosumia ei synny. Viimeinen kymppi mentiinkin sitten ”coast to coast” meiningillä ja viimeisen puolentoista minuutin aikana taisi molemmilla joukkueilla olla kaksi hyvää maalipaikkaa.

Ottelun jälkeen oli kyllä ihan perhananmoinen tappiomieliala, toisin kuin vastustajan valmentajalla Toijalan Sepolla. Tulihan TPV kuitenkin kahden maalin takaa-ajoasemasta tasoihin. Ja kyllä siinä ottelun jälkeisessä palaverissa taisi unohtua kaikki hyvät asiat joita ottelussa tapahtui. Mutta kyllä se tietyllä tapaa harmittaa, että joko mua ei kuunneltu tauolla, tai sitten esitin asian liian epäselvästi ja sanomisiani ei ymmärretty.

No se asia on kuitenkin käsitelty ja käydään nyt vielä niitä hyviä asioita meidän pelistä läpi. Pallollisena joukkue pelaa hyvää jalkapalloa, jossa löytyy sekä lyhytsyöttöpeliä, että tietyissä paikoissa tarkoituksen mukaisia pitkiä syöttöjä (Ei purkupalloja). Tänään pelissä oli parempia hyökkäykseen lähtöjä kuin esim. edellisessä Y-Ilves pelissä, eli joskus lähdettiin hitaasti rakentamalla ja välillä terävästi nopealla avauksella. Muutenkin pallollinen pelaaminen oli nopeampaa. Ja kyllä siellä pelaajat töitä pisteiden eteen teki, mutta tänään kävi näin.  Eli ei se loppujen lopuksi meiltä mikään huono suoritus ollut(lukuun ottamatta sitä toisen jakson ekaa kymppiä) , vaikka heti ottelun jälkeen siltä tuntuikin. Mutta se nyt ei taida olla enää tässä vaiheessa kautta kenellekään pelaajalle yllätys, että mulla on vähän sellainen ”Dufvalainen maine” pukukoppi k..ipäänä.

Ja mikäs kappale sopisi paremmin tähän tilanteeseen kuin Timo Kotipellon versio The Who yhtyeen klassikosta: Behind blue eyes

Syyskierros potkaistiin käyntiin.

Joukkueen taival B-tyttöjen kakkosessa jatkui kun Liinalammelle joukkueen vieraaksi matkusti Y-Ilves Ylöjärveltä. Ottelussa JanPa pelaajat kunnioittivat hiljattain edesmenneen huoltajamme Kai Hännisen muistoa pelaten mustat surunauhat hihoissaan. (Muistokirjoitus tulee myöhemmin)

Itse otteluun. Y-Ilves marssitti ottelun avaukseen kovan ryhmän, kun kentälle asteli Jenni Häklin johdolla muutama muukin naisten kakkosessa pelaava pelaaja. Saimmehan ainakin kovan ”tasonmittaus työkalun” vastaamme. Ottelun alussa pelasimme ehkä hieman liian verkkaisesti ja lyhyillä etäisyyksillä kun olimme pallollinen joukkue. Tämä taas helpotti Y-Ilveksen nopean prässin saamisessa ja vihulainen saikin muutaman turhan helpon pallon. Ja kun omat hyökkäyksiin lähdöt olivat hieman liian hitaita, emme ensimmäiseen kymppiin saaneet oikeastaan yhtään paikkaa. Kympin jälkeen aukesi pari hyvää vetopaikkaa, mutta vastuuta vielä siirrettiin ja vedot jäivät johonkin tulevaisuuteen. Y-Ilves siirtyi ottelussa 0-1 johtoon ottelun 17 minuutilla, kun meille sattui pari harmittavaa virhettä. Maalintekijänä kunnostautui Jenni Häkli. Eikä edellisestä keritty kunnolla toipumaan kun Emmi Merelä pääsi puolustukselta karkuun ja viimeisteli 0-2. Eikä kyllä tuossa maalissa oltu aivan täysin hereillä. Maalien jälkeen myös me aloimme saamaan painetta vastustajan alueelle, mutta maaliin asti palloa ei saatu toimitettua.

Toiselle jaksolle lähdimme pyrkimyksenä hieman nopeuttaa peliä ja laittaa vielä etäisyydet linjoissa kuntoon. Tässä myös onnistuimmekin ja saimme otetta kentällä enemmän itsellemme. Muutamaan otteeseen Y-Ilves tuli todella vauhdikkaasti, mutta koko joukkueen puolustuspeli oli selvästi terävämpää kuin ensimmäisellä jaksolla. Ja kyllä jakson puolivälin aikoihin ottelun ohjat oli meidän hallussamme. Kaivattu kavennus tulikin jakson 26 minuutilla kun Karo ja Essi rakentelivat ja Vilma viimeisteli 1-2 lukemat. Tämän jälkeen meille avautui useampi paikka nakuttaa peli tasoihin, mutta pieni ”epäonni” tai kaverin ”parempi tuuri” estivät lisämaalit. ja lopputulokseksi jäi 1-2.

Kokonaisuutena joukkueeltamme ehkä koko kesän paras ottelu. Tänään maltoimme rakentaa peliä, eikä kokoajan ollut ihan jumalaton kiire pelkästään ylöspäin. Joukkue pelasi vähintäänkin kiitettävän suorituksen.

Musiikkivalinta jotain kesäisiin lavatansseihin sopivaa: Atacaman Sade: Mexicali Baby