lauantai 19. toukokuuta 2012

Pienillä marginaaleilla mennään

Ihan ensimmäiseksi kiitetään molempien joukkueiden pelaajia ja vastustajan valmentajia ym. taustajoukkoja hienon ja jännittävän jalkapallotapahtuman tarjoamisesta. Ei ainakaan paljon jännittävämmäksi voi mennä, kuin lauantaina meni. Vähän saatiin tapahtumaan markkinameininkiäkin, kun saatiin äänentoistolaitteemme käyttöön ja alkulämmöille vähän taustamusiikkia. Tosin musiikin laadusta ja kappalevalikoimasta varmaan molempien joukkueiden pelaajat esittivät eriävän mielipiteen allekirjoittaneen kanssa. Eli eipä tällaisen ”hilpeän hevihemmon” musiikki taida iskeä 2010-luvun nuoriin. No pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa kotiotteluiden alkulämpömusiikkiin, mutta kaksi tiettyä kappaletta pysyvät läpi kauden mukana. Niin ja sitten itse kenttätapahtumiin.
Ottelu on varsin helppo jakaa pelinvirtauksen mukaan kahtia, ensimmäinen jakso oli pelillisesti enemmän meidän, mutta toinen vastaavasti Kaapon. Eikä ne puheet, mitä itselleni KaaPosta oli kerrottu pitäneet lainkaan paikkaansa, sillä kentällä oli hyvin liikkuva ja taisteleva Kaarinalainen kööri.

Ekalla jaksolla meille tosiaan avautui oikein hyviä maalintekopaikkoja. Ja mikä tärkeintä ne pystyttiin rakentamaan syöttelemällä, osumia emme niistä kuitenkaan saaneet aikaiseksi. Hyvältä se pelaaminen kuitenkin vaikutti, eikä tuntunut olevan mitään hätäpäivää. Ehkä muutamia pikkuvirheitä sattui, mutta nekin pystyimme paikkaamaan hyvin. Ainoa mikä hiukan huolestutti, oli meidän vaihtopenkki tai oikeastaan pelikuntoiset pelaajat, jotka alkoivat huveta vähän liian tiuhaan tahtiin. Ensin tipahti Jossu ja sitten hyvän alkupelin pelannut Noora. Tuli meinaan pari suunnittelematonta vaihtoa ensimmäiselle jaksolle, onneksi silloin oli vielä paikkaajia kyseisille pelipaikoille, loppupelistä ei meinaan ollut ja silloin piti vähän jo soveltaa. Vaikka vaihtoja tehtiinkin ote pysyi meillä ensimmäisen jakson lopuille asti ja hetkittäin pelattiin kauden parasta jalkapalloa, siinä mielessä suunta on oikea.

Toinen jakso ja kaikki kääntyi päälaelleen. KaaPo oli pelitapahtumien ”herra” ja meille tuli enemmän statistin rooli. Ja ennen kuin kerron enempää KaaPon, jakson neljännellä minuutilla tekemästä johto-osumasta, todettakoon että ehkä mun on lähdettävä jollekin pelinluku-kurssille, sillä niin tyhmään vaiheeseen otin Mirkan topparin paikalta keskiviivalle neuvotteluun, että koko häkki taitaa taas mennä mun piikkiin. Tämän näkivät varmasti kaikki Parolan pallokentälle saapuneet jalkapallon ystävät, jotka tietävät milloin oikea Hockey kausi päättyy. Ja varmasti siitä maalista puhutaan jälkeenpäinkin ja tulen kantamaan tätä ”älyämpärin” raskasta viittaa vielä pitkään, pelaajat pitävät kyllä siitä huolen. 
Ja sitten vähän yksityiskohtaisemmin tilanteeseen. Meidän hyvän ensimmäisen jakson jälkeinen hyökkäysinto loi kuvitelman, siitä, että puolustaminen on vähän toisarvoista, enkä nyt tarkoita puolustuslinjaa, sillä heillä riitti kyllä töitä ja kyllä he ovat duuninsa kauden aikana hyvin hoitaneetkin, niin myös tänään. Mutta vastustajan aiheuttama tiukka paineistaminen aiheutti meidän puolustajille kiirettä ja palloa ruvettiin purkamaan keskeltä. Ajatuksenani oli rauhoittaa toppareiden peliä ja pyysin Mirkan pikku neuvotteluun ja kehotin pelaamaan laitojen kautta, no eihän siinä kai muuten olisi mitään ihmeellistä ollut, mutta kun tilanne oli meidän omalla alueella, Ja kyllä KaaPo ja Emmi Kangasniemi käytti surutta mun hölmöilyn hyväkseen. Eli siitä joukkue maksoi kovan hinnan. 
11 minuutin kuluttua Nanne todisti sen että vapareita ja potkuja ei ole kauden aikana turhaan harjoiteltu ja upotti n.25 metrisen vaparin riman alle ja olimme taas hengissä. KaaPo painosti, mutta kesken kiivaan jakson Ella sai vapauttavan syötön Hennalta ja poisti tuskaa sekä pelaajien, että valmentajien harteilta siirtäen meidät 2-1 johtoon 70 minuutilla. Ehkä olisi pitänyt uskoa Juhaa ja alkaa varmistella, mutta enpä vaan uskonut ja Kaapo rokotti Saara Mörtin laukomalla vedolla tilanteeksi 2-2 ottelun 73 minuutilla. Ja lopussa oli melkoiset talkoot meidän maalilla ja KaaPo haki hurjasti voittoa, tämä tarjosi ensin Annalle paikan, mutta vihulaisen puolustus vei vielä pidemmän korren. Sitten 79 minuutilla Suski tarjoili Ellalle seuraavan paikan ja  nyt tämä kylmäpäinen maaliruisku iski toistamiseen siirtäen meidät 3-2 johtoon. Ja nyt kyllä sitten pudotettiin Karokin alemmaksi ja alettiin pelaan seiftiä. Nyt se myös toi toivotun tuloksen.

Tuota tuota… Oikeastaan on sanottava sama minkä sanoin myös Nickelle heti pelin jälkeen, eli pelillisesti KaaPo olisi ansainnut enemmän. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että emme olisi ansainneet voittoa meillä oli omat huippupaikkamme ensimmäisellä jaksolla, mutta tasuri olisi pelillisesti ollut myös reilu tulos.

Kyllä mä voin tämän pelin jälkeen myös olla ylpeä omista pelaajistani, sillä aika kapealla ryhmällä me ollaan liikkeellä ja toisella jaksolla ei käytännössä ollut kuin yksi vaihtopelaaja, silti bensaa riitti loppuun asti vaikka jo vähän varatankille menikin. Yleensä en ole lähtenyt kehumaan pelaajiani nimeltä näissä jutuissa, mutta tänään teen poikkeuksen. Koko joukkue taisteli hienosti ja jokainen hoiti oman leiviskänsä, mutta kyllähän tänään varmaan suurimmat kilometrit kentällä juoksi Anna ja hänen panoksensa oli suuri joukkueen saavuttaman tuloksen eteen. Sitten vielä erityismainintana koko puolustuslinja, Elisa, Salla, Mirka ja Nanne ( pienen hetken myös Suski) varmaan joukkueen ikävin paikka pelata, kun tuntuu, että ei tule kun pelkkää ”shittiä” valmentajalta, ei pääse juurikaan loistamaan missään tilastoissa ja virheitä ja selän oikomisia ei suvaita lainkaan, mutta kyllä se toiminta on hyvällä tasolla ollut kauden alusta lähtien. Meinaan vaan että kun ne syötön katkot ja pääpallojen voitot harvemmin näkyvät paikallislehtien otsikoissa, mutta oma joukkue valmentajia myöten arvostaa ne todella korkealle.

Oikeastaan ei kai sitten mitään sen kummempaa, ai niin toivottavasti Nicke jatkaa KaaPon B-tyttöjen kanssa valitsemallaan tiellä, sillä he olivat pallollisesti paras meitä vastaan tällä kaudella pelannut joukkue. 
Tavataan Saaristo Openissa kesäkuun 9. Esiintymässä mm. Uriah Heep (toi oli pakollinen mainos)

Tässä toinen niistä kappaleista joka soi kotiotteluissamme pelaajien kentälle tullessa... All We Are

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti