Pienillä marginaaleilla mennään

Ihan ensimmäiseksi kiitetään molempien joukkueiden pelaajia ja vastustajan valmentajia ym. taustajoukkoja hienon ja jännittävän jalkapallotapahtuman tarjoamisesta. Ei ainakaan paljon jännittävämmäksi voi mennä, kuin lauantaina meni. Vähän saatiin tapahtumaan markkinameininkiäkin, kun saatiin äänentoistolaitteemme käyttöön ja alkulämmöille vähän taustamusiikkia. Tosin musiikin laadusta ja kappalevalikoimasta varmaan molempien joukkueiden pelaajat esittivät eriävän mielipiteen allekirjoittaneen kanssa. Eli eipä tällaisen ”hilpeän hevihemmon” musiikki taida iskeä 2010-luvun nuoriin. No pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa kotiotteluiden alkulämpömusiikkiin, mutta kaksi tiettyä kappaletta pysyvät läpi kauden mukana. Niin ja sitten itse kenttätapahtumiin.

Ottelu on varsin helppo jakaa pelinvirtauksen mukaan kahtia, ensimmäinen jakso oli pelillisesti enemmän meidän, mutta toinen vastaavasti Kaapon. Eikä ne puheet, mitä itselleni KaaPosta oli kerrottu pitäneet lainkaan paikkaansa, sillä kentällä oli hyvin liikkuva ja taisteleva Kaarinalainen kööri.

Ekalla jaksolla meille tosiaan avautui oikein hyviä maalintekopaikkoja. Ja mikä tärkeintä ne pystyttiin rakentamaan syöttelemällä, osumia emme niistä kuitenkaan saaneet aikaiseksi. Hyvältä se pelaaminen kuitenkin vaikutti, eikä tuntunut olevan mitään hätäpäivää. Ehkä muutamia pikkuvirheitä sattui, mutta nekin pystyimme paikkaamaan hyvin. Ainoa mikä hiukan huolestutti, oli meidän vaihtopenkki tai oikeastaan pelikuntoiset pelaajat, jotka alkoivat huveta vähän liian tiuhaan tahtiin. Ensin tipahti Jossu ja sitten hyvän alkupelin pelannut Noora. Tuli meinaan pari suunnittelematonta vaihtoa ensimmäiselle jaksolle, onneksi silloin oli vielä paikkaajia kyseisille pelipaikoille, loppupelistä ei meinaan ollut ja silloin piti vähän jo soveltaa. Vaikka vaihtoja tehtiinkin ote pysyi meillä ensimmäisen jakson lopuille asti ja hetkittäin pelattiin kauden parasta jalkapalloa, siinä mielessä suunta on oikea.

Toinen jakso ja kaikki kääntyi päälaelleen. KaaPo oli pelitapahtumien ”herra” ja meille tuli enemmän statistin rooli. Ja ennen kuin kerron enempää KaaPon, jakson neljännellä minuutilla tekemästä johto-osumasta, todettakoon että ehkä mun on lähdettävä jollekin pelinluku-kurssille, sillä niin tyhmään vaiheeseen otin Mirkan topparin paikalta keskiviivalle neuvotteluun, että koko häkki taitaa taas mennä mun piikkiin. Tämän näkivät varmasti kaikki Parolan pallokentälle saapuneet jalkapallon ystävät, jotka tietävät milloin oikea Hockey kausi päättyy. Ja varmasti siitä maalista puhutaan jälkeenpäinkin ja tulen kantamaan tätä ”älyämpärin” raskasta viittaa vielä pitkään, pelaajat pitävät kyllä siitä huolen. 
Ja sitten vähän yksityiskohtaisemmin tilanteeseen. Meidän hyvän ensimmäisen jakson jälkeinen hyökkäysinto loi kuvitelman, siitä, että puolustaminen on vähän toisarvoista, enkä nyt tarkoita puolustuslinjaa, sillä heillä riitti kyllä töitä ja kyllä he ovat duuninsa kauden aikana hyvin hoitaneetkin, niin myös tänään. Mutta vastustajan aiheuttama tiukka paineistaminen aiheutti meidän puolustajille kiirettä ja palloa ruvettiin purkamaan keskeltä. Ajatuksenani oli rauhoittaa toppareiden peliä ja pyysin Mirkan pikku neuvotteluun ja kehotin pelaamaan laitojen kautta, no eihän siinä kai muuten olisi mitään ihmeellistä ollut, mutta kun tilanne oli meidän omalla alueella, Ja kyllä KaaPo ja Emmi Kangasniemi käytti surutta mun hölmöilyn hyväkseen. Eli siitä joukkue maksoi kovan hinnan. 
11 minuutin kuluttua Nanne todisti sen että vapareita ja potkuja ei ole kauden aikana turhaan harjoiteltu ja upotti n.25 metrisen vaparin riman alle ja olimme taas hengissä. KaaPo painosti, mutta kesken kiivaan jakson Ella sai vapauttavan syötön Hennalta ja poisti tuskaa sekä pelaajien, että valmentajien harteilta siirtäen meidät 2-1 johtoon 70 minuutilla. Ehkä olisi pitänyt uskoa Juhaa ja alkaa varmistella, mutta enpä vaan uskonut ja Kaapo rokotti Saara Mörtin laukomalla vedolla tilanteeksi 2-2 ottelun 73 minuutilla. Ja lopussa oli melkoiset talkoot meidän maalilla ja KaaPo haki hurjasti voittoa, tämä tarjosi ensin Annalle paikan, mutta vihulaisen puolustus vei vielä pidemmän korren. Sitten 79 minuutilla Suski tarjoili Ellalle seuraavan paikan ja  nyt tämä kylmäpäinen maaliruisku iski toistamiseen siirtäen meidät 3-2 johtoon. Ja nyt kyllä sitten pudotettiin Karokin alemmaksi ja alettiin pelaan seiftiä. Nyt se myös toi toivotun tuloksen.

Tuota tuota… Oikeastaan on sanottava sama minkä sanoin myös Nickelle heti pelin jälkeen, eli pelillisesti KaaPo olisi ansainnut enemmän. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että emme olisi ansainneet voittoa meillä oli omat huippupaikkamme ensimmäisellä jaksolla, mutta tasuri olisi pelillisesti ollut myös reilu tulos.

Kyllä mä voin tämän pelin jälkeen myös olla ylpeä omista pelaajistani, sillä aika kapealla ryhmällä me ollaan liikkeellä ja toisella jaksolla ei käytännössä ollut kuin yksi vaihtopelaaja, silti bensaa riitti loppuun asti vaikka jo vähän varatankille menikin. Yleensä en ole lähtenyt kehumaan pelaajiani nimeltä näissä jutuissa, mutta tänään teen poikkeuksen. Koko joukkue taisteli hienosti ja jokainen hoiti oman leiviskänsä, mutta kyllähän tänään varmaan suurimmat kilometrit kentällä juoksi Anna ja hänen panoksensa oli suuri joukkueen saavuttaman tuloksen eteen. Sitten vielä erityismainintana koko puolustuslinja, Elisa, Salla, Mirka ja Nanne ( pienen hetken myös Suski) varmaan joukkueen ikävin paikka pelata, kun tuntuu, että ei tule kun pelkkää ”shittiä” valmentajalta, ei pääse juurikaan loistamaan missään tilastoissa ja virheitä ja selän oikomisia ei suvaita lainkaan, mutta kyllä se toiminta on hyvällä tasolla ollut kauden alusta lähtien. Meinaan vaan että kun ne syötön katkot ja pääpallojen voitot harvemmin näkyvät paikallislehtien otsikoissa, mutta oma joukkue valmentajia myöten arvostaa ne todella korkealle.

Oikeastaan ei kai sitten mitään sen kummempaa, ai niin toivottavasti Nicke jatkaa KaaPon B-tyttöjen kanssa valitsemallaan tiellä, sillä he olivat pallollisesti paras meitä vastaan tällä kaudella pelannut joukkue. 
Tavataan Saaristo Openissa kesäkuun 9. Esiintymässä mm. Uriah Heep (toi oli pakollinen mainos)

Tässä toinen niistä kappaleista joka soi kotiotteluissamme pelaajien kentälle tullessa... All We Are

Valmennus meinasi hukata vieraspisteet

B-tytöt palasivat tositoimiin parin viikon paussin jälkeen kun joukkue matkusti TPV:n vieraaksi Tampereen Pyynikille. Tässä on nyt tahkottu kolmisen vuotta tasaisia otteluita TPV:n kanssa, välillä peistä on väännetty myös otteluraporteissa, siksi onkin harmillista, että Jurkka on vähentänyt raporttien kirjoittamista, ne kuitenkin toivat aina toisen näkökulman tapahtumiin. No näillä mennään.

Ottelun ensimmäisellä kympillä meidän pelissä oli sekä hyvää, että ei ehkä ihan niin hyvää. Pallollisena tuli hyviä ratkaisuja peli oli kohdallaan, mutta pallottomana tilanteisiin tupattiin reagoimaan vähän hitaasti, eikä se nopean prässin lyöminen vastustajan pallolliseen oikein meinannut toimia. Tai siis se nopea prässi puuttui melkein kokonaan. Alun hapuilun jälkeen mentiinkin pitkä jakso meidän hallinnassa ja tuohon jaksoon mahtui myös ottelun 14 minuutilla Annan viimeistelemä ja Suskin syöttämä 0-1 johtomaali. Muutama paha paikka siunaantui myös TPV:lle. Niitä paikkoja edelsi aika usein meidän ylipelaaminen ja vähän tupattiin niissä tilanteissa karkaamaan omalta pelipaikalta. Tällä kertaa ne eivät kuitenkaan poikineet vastustajalle maaleja. Ensimmäinen jakso tahkottiin 0-1 lukemissa, vaikka lisäosumiinkin olisi ollut mahdollisuuksia.

Toinen jakso alkoi hyvin ja 10 minuutilla Vilma riisti takaprässin jälkeen pallon ja karkasi läpiajoon viimeistellen varmasti 0-2 lukemat. Sitten se alkoi se valmennuksen sekoilu. Ottelu oli hyvin hanskassa ja nämä kaksi vesseliä lähtevät säätämään ja muuttamaan ryhmitystä. Seurauksena sekava kymppi ja tässä jaksossa TPV kampesi itsensä tasoihin. Onneksi valmentajista huolimatta joukkue sai kasattua itsensä ja jakson 28 minuutilla Vilma siirsi JanPan 2-3 johtoon Suskin laukoman vedon karoista. Eli kyllä tästä joukkueesta tuntuu venymiskykyä löytyvän. Nämä lukemat säilyivät myös loppuvihellykseen saakka ja sarjapisteet matkasivat Janakkalaan.

Oikeastaan olen joukkueen esitykseen ihan tyytyväinen ja ainoa todella synkkä jakso tuli tosiaan valmentajien säätämisen takia. Joukkueen pelaaminen on mennyt parempaan suuntaan kevään ensimmäisistä otteluista. Ja nyt kentällä alkaa näkyä enemmän lyhytsyöttöpeliä, mikä on hyvä asia. No ei meistä varmaan kukaan odottanutkaan, että joukkueen peli olisi valmista sarjan alkaessa, jos ajattelee olosuhteita talvella, mutta yllättävän nopeasti ollaan päästy jo tämän hetkiselle tasolle. Silti töitä on tehtävä, emmekä saa tuudittautua mihinkään hyvänolon tunteeseen, vaan peliä on pystyttävä entisestäänkin parantamaan. Eli kyllä meillä kaikilla töitä piisaa, niin valmentajilla kuin pelaajillakin.

Musiikkivalintana ...no eiköhän se ole aika pistää '70-luvun musiikkia: Suzi Quatro / Can The Can

Asiaa urheilijan ravinnosta

Seura järjesti joukkueille tiistaina 8.5.2012  nuoren urheilijan ravitsemuskoulutuksen. Ja B-tytöt saivat opetuksen vielä vähän niin kuin privaatisti. Eli tiukka kolmituntinen tärkeää asiaa. Mukaan oli otettu hieman yleisurheilijoita ja ryhmä oli 26 urheilijan ja muutaman valmentajan kokoinen. Vielä kun kouluttajaksi oli saatu aivan Suomen eturivin ravitsemusasiantuntija Olli Ilander, niin tietoa irtosi paljon.

Koulutukselle oli montakin hyvää syytä, eikä vähiten vaakakupissa painanut se, että nykyisin lehdistä saa lukea milloin mistäkin paastosta, dieetistä ym. ym. Ja heti alussa kävi selväksi se, että Karppaaminen ei sovi urheilijalle.

Uskon vahvasti siihen, että pelaajat poimivat paljon tietoa koulutuksesta, koska kyseessä ei ollut pelkkä luento, vaan pelaajille oli annettu ennakkotehtävä koulutusta varten. Eli ei menty ihan perinteisellä kaavalla. Koulutuksessa ei menty mihinkään hifistelyyn ja tankkausasioihin vaan keskityttiin siihen, miten ja mitä kannattaisi syödä,  aika paljon tuli vinkkejä treeni ja pelipäiviä varten yms.
Itse ainakin pidin koulutuksen rakenteesta ja siitä, että kouluttajana oli kaveri millä oli kuitenkin aika vahva urheilutausta.
Toivotaan, että tämä koulutus muistutti pelaajille myös sen, että se miten toimit harjoituksia ja pelejä ennen ja niiden jälkeen, vaikuttaa myös seuraavaan suoritukseen.

Kiitos Janakkalan Pallolle että järjestitte tämän liian usein unohdetun asian tiimoilta koulutuksen, sekä iso kiitos Ollille koulutuksesta.

Musiikkivalinta ei kyllä sovi aiheeseen. Aika synkkä kappale, mutta hienot sanat: Timo Rautiainen& Trio Niskalaukaus / Lintu