Tiukkojen otteluiden sarja sai jatkoa.

B-tyttöjen sarja jatkui RaiFun vieraana Raisiossa. Olosuhteet oli loistavat, aurinko paistoi ja tekonurmikin oli ihan huippukunnossa. Joku asia kuitenkin vielä meidän pelissä mättää, eli ei olla saatu sellaista ehjää suoritusta läpi ottelun. Toisaalta paljon on katsojasta ja kirjoittajastakin kiinni, millainen kuva ottelusta tulee, koska nyt kun olen kerinnyt lukemaan kotijoukkueen raportin, hienoa että niitä kirjoitetaan muuallakin, niin omat tuntemukset ottelusta ovat hieman erilaiset. Enkä nyt tarkoita, etteikö RaiFu olisi anssainnut jopa täyttä pistepottia, ainakin he olivat sen saamisessa perhanan paljon lähempänä kuin me.
Ja se suurin poikkeavuus raporteissa löytyy ensimmäiseltä jaksolta.

Eli mielestäni saimme otteluun hyvän startin ja olimme hallitsevampi osapuoli kentällä. RaiFun puolustus kyllä piti meidän pelaajat pois parhailta maalintekopaikoilta ja niistä tilanteista joista ratkaisua lähdettiin hakemaan, jäivät vedot vähän köykäisiksi.
Ensimmäisestä meidän kulma tilanteesta olimme jo lähellä saada maalin, mutta pallo meni ohi. Toista kulmaa emme sitten tuhrineet, vaan Nannen antaman kulman Anna jatkoi Suskille, joka pääsi siirtämään meidät vielä sillä hetkellä ansaitusti johtoon. Maalin jälkeen vielä kymmenisen minuuttia kulki ihan mukavasti, mutta sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Osittain se johtui RaiFun hyvyydestä ja osittain meidän pelaajien pienestä löysäilystä. Ja pelin ote menetettiin totaalisesti vastustajalle. Ja kruununa kaiken päälle, pääsi kotijoukkue tasoittamaan vaparista ensimmäisen jakson lisäajalla.

Toisen jakson alku oli meiltä huonoa pelaamista, eikä kaikkia pelaajia tuntunut hirveästi kiinnostavan kenttätapahtumat, tai ainakin se siltä vaikutti. Tässä vaiheessa RaiFu siirtyi ansaitsemaansa johtoon jakson 10 minuutilla, koska sillä hetkellä heidän pelaamisensa oli paremmassa kuosissa kuin meidän. Jakson lähestyessä puolta väliä, aloimme hieman pääsemään otteluun takaisin sisälle ja saimme ehkä näennäisesti otetta. Emme kuitenkaan missään vaiheessa olleet enää sillä tasolla kuin ottelun ensimmäisellä 30 minuutilla. Tästäkin huolimatta joukkue osoitti venymiskykynsä ja painoi tilanteen tasoihin Kaisan 18 metristä laukomalla kudilla. Ja jakson loppuhan oli sekavaa puolin ja toisin ja tämän korpivaelluksen aikana RaiFu oli kahdesti siirtyä johtoon, mutta tolppaa lähemmäksi hekään eivät päässeet.

Vaikea sanoa mistä nämä notkahdukset otteluiden sisällä johtuvat, paljon on varmasti parannettavaa valmennuksessakin, jotta joukkue pysyisi hyvässä suorituksessa kiinni läpi ottelun. Mutta kyllähän sitä pelaajienkin pitää pystyä ottamaan vasuuta tekemisistään kentällä. Tottakai niitä huonojakin päiviä tulee, mutta silloinkin pitää pystyä edes taistelemaan oman joukkueen eteen. Se on vähintä mitä mitä pelaajan on tehtävä. No nämä asiat on nyt käyty joukkueen kesken läpi ja siihen tuskin tarvitsee enää palata.

Eli kuten huomaatte niin, kai se ihmissilmä näkee asiat haluamallaan tavalla. Ja kaksi raporttia voivat poiketa paikoittain aika reilustikin toisistaan.

No ei tässä nyt kuitenkaan pidä alkaa liikaa synkistelemään. Tuloksellisesti joukkueen kausi on lähtenyt hienosti käyntiin, vaikka peli ei vielä valmista olekaan, mutta jokaisessa ottelussa on ollut paljon hyviä jaksoja ja kyllä se jossain vaiheessa alkaa kestää koko 80 minuuttia. Toivottavasti se päivä olisi jo ensi lauantaina kun Parolan pallokentällä on tarjolla leipää ja sirkushuveja klo 17.30 alkaen.

Musiikkivalintana, no tää on kyllä aika rasittava renkutus. kai tästäkin joku kesähitti tulee