Tiukkojen otteluiden sarja sai jatkoa.

B-tyttöjen sarja jatkui RaiFun vieraana Raisiossa. Olosuhteet oli loistavat, aurinko paistoi ja tekonurmikin oli ihan huippukunnossa. Joku asia kuitenkin vielä meidän pelissä mättää, eli ei olla saatu sellaista ehjää suoritusta läpi ottelun. Toisaalta paljon on katsojasta ja kirjoittajastakin kiinni, millainen kuva ottelusta tulee, koska nyt kun olen kerinnyt lukemaan kotijoukkueen raportin, hienoa että niitä kirjoitetaan muuallakin, niin omat tuntemukset ottelusta ovat hieman erilaiset. Enkä nyt tarkoita, etteikö RaiFu olisi anssainnut jopa täyttä pistepottia, ainakin he olivat sen saamisessa perhanan paljon lähempänä kuin me.
Ja se suurin poikkeavuus raporteissa löytyy ensimmäiseltä jaksolta.

Eli mielestäni saimme otteluun hyvän startin ja olimme hallitsevampi osapuoli kentällä. RaiFun puolustus kyllä piti meidän pelaajat pois parhailta maalintekopaikoilta ja niistä tilanteista joista ratkaisua lähdettiin hakemaan, jäivät vedot vähän köykäisiksi.
Ensimmäisestä meidän kulma tilanteesta olimme jo lähellä saada maalin, mutta pallo meni ohi. Toista kulmaa emme sitten tuhrineet, vaan Nannen antaman kulman Anna jatkoi Suskille, joka pääsi siirtämään meidät vielä sillä hetkellä ansaitusti johtoon. Maalin jälkeen vielä kymmenisen minuuttia kulki ihan mukavasti, mutta sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Osittain se johtui RaiFun hyvyydestä ja osittain meidän pelaajien pienestä löysäilystä. Ja pelin ote menetettiin totaalisesti vastustajalle. Ja kruununa kaiken päälle, pääsi kotijoukkue tasoittamaan vaparista ensimmäisen jakson lisäajalla.

Toisen jakson alku oli meiltä huonoa pelaamista, eikä kaikkia pelaajia tuntunut hirveästi kiinnostavan kenttätapahtumat, tai ainakin se siltä vaikutti. Tässä vaiheessa RaiFu siirtyi ansaitsemaansa johtoon jakson 10 minuutilla, koska sillä hetkellä heidän pelaamisensa oli paremmassa kuosissa kuin meidän. Jakson lähestyessä puolta väliä, aloimme hieman pääsemään otteluun takaisin sisälle ja saimme ehkä näennäisesti otetta. Emme kuitenkaan missään vaiheessa olleet enää sillä tasolla kuin ottelun ensimmäisellä 30 minuutilla. Tästäkin huolimatta joukkue osoitti venymiskykynsä ja painoi tilanteen tasoihin Kaisan 18 metristä laukomalla kudilla. Ja jakson loppuhan oli sekavaa puolin ja toisin ja tämän korpivaelluksen aikana RaiFu oli kahdesti siirtyä johtoon, mutta tolppaa lähemmäksi hekään eivät päässeet.

Vaikea sanoa mistä nämä notkahdukset otteluiden sisällä johtuvat, paljon on varmasti parannettavaa valmennuksessakin, jotta joukkue pysyisi hyvässä suorituksessa kiinni läpi ottelun. Mutta kyllähän sitä pelaajienkin pitää pystyä ottamaan vasuuta tekemisistään kentällä. Tottakai niitä huonojakin päiviä tulee, mutta silloinkin pitää pystyä edes taistelemaan oman joukkueen eteen. Se on vähintä mitä mitä pelaajan on tehtävä. No nämä asiat on nyt käyty joukkueen kesken läpi ja siihen tuskin tarvitsee enää palata.

Eli kuten huomaatte niin, kai se ihmissilmä näkee asiat haluamallaan tavalla. Ja kaksi raporttia voivat poiketa paikoittain aika reilustikin toisistaan.

No ei tässä nyt kuitenkaan pidä alkaa liikaa synkistelemään. Tuloksellisesti joukkueen kausi on lähtenyt hienosti käyntiin, vaikka peli ei vielä valmista olekaan, mutta jokaisessa ottelussa on ollut paljon hyviä jaksoja ja kyllä se jossain vaiheessa alkaa kestää koko 80 minuuttia. Toivottavasti se päivä olisi jo ensi lauantaina kun Parolan pallokentällä on tarjolla leipää ja sirkushuveja klo 17.30 alkaen.

Musiikkivalintana, no tää on kyllä aika rasittava renkutus. kai tästäkin joku kesähitti tulee

Paikallistaistosta pinnat

No niin… mitähän tästä nyt sitten sanoisi. Pyritään kuitenkin olemaan melko rehellisiä, pienet värilasit ehkä sallitaan. Eli pikkuisen ensin taustaa. Nämä paikallisotteluthan ovat itselleni varmasti kovempia kuin yhdellekään pelaajalleni. No nyt puhun pelkästään omista pelaajista, enkä tiedä vastustajan taustoja sen enempää, enkä niitä käy tonkimaankaan. Peli kuitenkin pysyi loppuun asti jännittävänä, jopa sen yliajalla tehdyn maalin jälkeen. Ja varmasti tulee paljon puhetta siitä, ansaitsimmeko me voiton vai emme. Pelillisesti emme ehkä ansainneet, mutta tuloksellisesti ansaitsimme. Todetaan tässä samaan hengenvetoon sekin, että Rautsi ja Kari ovat tehneet hienoa työtä HJS tyttöjen kanssa talven aikana, lisäksi heillä on tulossa hieno ikäryhmä Laurin valmentamia pelaajia C-tytöistä. …Ja itse otteluun.

Ensimmäinen jakso on aika helppo tiivistää. Me pelattiin ottelun alusta noin kymmenen minuuttia hyvin ja sen jälkeen kentällä oli yksi pelaava joukkue. Ja se ei oltu me. Me saimme ottelun alussa 3-4 hyvää maalipaikkaa, emmekä pystyneet käyttämään niitä hyväksi, tämän jälkeen kenttätapahtumat siirtyivät täysin HJS:n hallintaan. Pelaajia tuntui jännittävän ja itse omalla toiminnallani lisäsin sitä pelaajien ”tuskaa ” tilanteissa. Tehtiin paljon hölmöjä virheitä valmennuksesta lähtien. Eli siinä vaiheessa kun peli sekosi, olisi itseni ehkä pitänyt yrittää rauhoittaa joukkuetta, eikä lisätä mitään vaatimustasoa. Se missä olimme ehkä kypsempiä kuin vastustaja, oli se, että emme lähteneet tuomarin arvostelemiseen mukaan, emme kentällä, emmekä kentän laidalla. Taisin koko ottelun aikana kyseenalaistaa yhden erotuomarin kulmapotku ratkaisun. Kaikesta sekoilusta huolimatta pysyimme ensimmäisen jakson pinnalla, tuurin ja Janikan hyvien torjuntojen ansiosta. Eikä nyt unohdeta kenttäpelaajienkaan panosta. Vaikka sekoilimmekin, ei joukkueen taistelu loppunut missään vaiheessa.

Toiselle jaksolle, kiitos Juhan, saimme rauhoitettua pelaajia ja luotua uskoa omaan tekemiseen. Ja se turha puristaminen loppui. Nyt voidaan puhua hyvästä toisesta jaksosta. Tapahtumat kentällä olivat tasaisia ja molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa naulata ottelu. Kumpikaan ei etsikkoaikaansa pystynyt käyttämään ja näyttikin siltä, että pisteet jaetaan. Mutta niin vain kävi, että koko ottelun ajan pelaamisensa kanssa tuskaillut Ella käytti yliajalla paikkansa ja tavallaan riisti HJS:ltä kaksi ylimääräistä pinnaa. Ei me kauhean tyylikkäästi pelattu, mutta joskus heikommallakin pelillä pystyy viemään ne pinnat. Ja tänään meille kävi juuri niin. Janikalle voitto varmasti maistui erityisen hyvälle.

Lauantai iltapäivä ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi kentällä eikä kentän laidalla. Tilanteita riitti ja molemmille joukkueille tarjottiin voittoa. Tällä kertaa arpa suosi meitä. Nyt voidaan hetki nautiskella tästä voitosta, mutta maaliin on vielä pitkä matka…

Musiikkivalinta tulee saksan maalta! Accept : Shadow Soldiers

Kauden avauksesta vieraspisteet.

JanPan B-tyttöjen sarjakausi alkoi vieraspelillä Liedon Palloa vastaan.  Tiedossa oli mielenkiintoinen jalkapallo ilta, kaksi toisilleen vierasta joukkuetta. Ovathan JanPan ja Liedon B-tytöt viimekaudella kohdanneet, mutta molemmat joukkueet ovat kokeneet ison nuorennusleikkauksen, eikä kentällä montaakaan toisilleen ennestään tuttua pelaajaa ollut.  Sarja-avaus lisäsi vielä jännitystä eikä yhtään osannut veikata, mitä ottelussa tulee tapahtumaan.

Ottelun ensimmäinen minuutti ainakin näytti sen, että vastassa oli hyvin palloa liikuttava ja syöttelevä joukkue. Ja ensimmäisen maalipaikan Liedon pallo sai hienosti rakentamalla alta minuuttiin. Ei kauhean hyvä alku meiltä. Nopea herätys kuitenkin koettiin ja saatiin otetta pelitapahtumista. Hiljalleen ottelun painopiste alkoikin olla enemmän Liedon puolustusalueella ja muutaman hyvän paikan saimme aikaiseksi, ennen kun Anna pääsi siirtämään meidät 0-1 johtoon ottelun kuudennella minuutilla. Esityön maaliin tekivät Pihla, Elisa ja Ella. Ensimmäinen jakso pysyikin hyvin meidän hanskassa ja vain muutamaan otteeseen Lieto pääsi vaarallisiin maalipaikkoihin. Mutta ne olivatkin sitten tosi vaarallisia. Eli kyllä meidän pitää olla pallottomana joukkueena vieläkin paremmin hereillä.

Toisella jaksolla kaikki meni pelillisesti ihan hyvin siihen asti, kunnes siirryimme jakson 19 minuutilla Ellan maalilla 0-2 johtoon. Syötön maaliin antoi Kira, hyvän katkon jälkeen. Maalin jälkeen sellainen järkevä kontrolloitu  pelaaminen loppui ja kaikilla oli hirveä into hyökätä. Ei siinä mitään, mutta kyllä kentällä pitää liikkua pallonmenetyksen jälkeen myös omiin päin. Eikä se helpottanut yhtään, että Lieto teki kavennuksen reilun minuuttin jälkeen meidän toisesta maalista. Viimeiset viisi minuuttia pelattiinkin käytännössä enintään 30 metrin etäisyydellä  meidän maalista. Onneksi silloin meidän puolustuspeliin löytyi riittävästi nöyryyttä ja Janika hoiteli loput ja saimme riistettyä kolme sarjapistettä.

Ottelu oli aika tasainen vääntö ja molemmilla joukkueilla oli omat etsikkoaikansa ja keskiviikkona me pystyimme käyttämään paikat vähän paremmin kuin vastustaja. Yleisökin sai varmasti siinä mielessä vastinetta paikalle tulolleen, että jännitettävää riitti aivan loppuvihellykseen saakka. Eli ihan mukava jalkapallotapahtuma saatiin Liedon Pallon kanssa aikaiseksi.

Ottelut jatkuvat osaltamme lauantaina HJS:ää vastaan Turengin ala-asteen aina arvaamattomalla hiekalla. Se tuo vielä lisämomenttia kentälle, että kunta sai ”areenan” vasta perjantaina siedettävään kuntoon ja nyt vielä sade piiskaa kentän pintaa. Eli huomenna voi olla aika mielenkiintoinen ottelu klo 14:00 alkaen.

Kappalevalinta tulee jo etukäteisfiilistelynä sunnuntain keikkaa odotellessa: Judas Priest: Diamonds and Rust

Teboil- Turnaus Paimiossa

Joukkueen ”viimeistely-leiri” pidettiin Paimiossa. Kiitos turnaus-isännille ja –emännille järjestelyistä ja hyvähenkisestä turnauksesta. Vaikka keli alussa olikin kaikkea muuta kuin loistava, toimi turnausjärjestelyt ainakin meidän joukkueemme osalta hyvin.

Turnauksessa oli tarkoituskin tehdä vielä pieniä pelipaikka kokeiluja, mutta kinkereiden edetessä olimme tietyllä tapaa pakotettuja vähän isompiinkin kokeiluihin. Paljon saimme arvokasta tietoa oman joukkueen pelaamiseen liittyen, sekä vastustajien pelaamiseen liittyen. Paljon on varmasti sellaistakin mitä ei huomattu tai tajuttu.

Pelillisesti voisi todeta sellaisen faktan vielä meidän omasta pelistä, että ensimmäiset jaksot ovat yllättävän vaikeita. Nyt vaan mun ja Juhan on löydettävä se resepti millä me saamme ensimmäisen jakson tuskailun pois. Tietysti asian positiivinen puoli on taas se, että peli paranee loppua kohden. Unelma tilanne olisi kuitenkin se, että peli toimisi alusta asti paremmin kuin VR:n lippuautomaatit.

TPS Black – JanPa   0-2 (0-1)

Edelliseen viitaten, alussa tuskaista ja meidän pelissä syötöt oli… tai no sanotaan nyt näin, että alussa pallo liikkui pelaajalta pelaajalle, mutta joka syötön jälkeen vaan tuppas paidan väri vaihtumaan. Onneksi tuo heikko jakso oli vartin jälkeen ohi ja pääsimme paremmin peliin mukaan, tosin alussa kyllä tarjoiltiin TPS:lle hopeavadilla sellaisia paikkoja, että huhhuh. Ja niillä hetkillä Janika antoi kovia näyttöjä meidän maalilla. Muutama paikka saatiin ennen jakson loppua, mutta ne eivät kyllä tulleet ihan sellaisella pelillä, jota itse toivoisin joukkueen pelaavan. Tästä saan syyttää kyllä vielä itseäni, sillä ei sitä ole liikaa vielä harjoiteltukaan. Jakson viimeisellä minuutilla Vilma kuitenkin siirsi JanPan 0-1 johtoon. Toisen jakson alkuun Karo haki paikan ja viimeisteli läpiajosta 0-2. Aika tyypillinen maali Karolle. Vielä muutama ihan laatupaikka saatiin aikaiseksi, mutta lisämaaleja emme nähneet. Jakson lopulla ote siirtyi jälleen TPS:lle, mutta nyt oli puolustuspeli paremmin hanskassa ja ne TPS:n huippupaikat paikat jäivät tulematta.

JanPa – PaiHa  1-0 (1-0)

Pelillisesti paremmin alusta asti mukana, ote kuitenkin turnauksen emännillä. Pientä toistoa edellisestä pelistä ja haluttiin tarjota kaverille pari paikkaa. Yksi tärkeä kokeilu nähtiin kuitenkin alussa onnistuneeksi. Peli oli tasaista ja molemmille tuli pieniä virheitä. Me pääsimme rokottamaan yhdestä sellaisesta Mäkin toimiessa viimeistelijänä. Pari kokeilua tehtiin pelipaikkojen suhteen, osa toimi, osa ei, eli joskus sillä kentän laidallakin on näköjään todella iso merkitys. Eli karkea esimerkki… vasemmassa laidassa juuri mikään ihmisen normaaleihin peruselintoimintoihin kuuluva osa-alue ei toimi, mutta siirto oikeaan niin kaikki pelaa… aika mielenkiintoista. Toisen jakson alku. Siinä vaiheessa kun taivaalta lakkasi vihmomasta räntää, lävähti saavillinen kylmää vettä niskaan. Hepa satutti polvensa ja turnaus oli paketissa. Muu joukkue kuitenkin halusi taistella sen finaalipaikan Hennalle ja jokaisella nousi se itsensä likoon laittaminen seuraavalle tasolle. Hyvä merkki sinänsä, mutta ei se saa aina alkaa vasta jonkun pelaajan loukkaantumisen jälkeen.

TPS White – JanPa   3-0 (2-0)

Alkutahdit olivat aika selkeät, TPS vei peliä ja meillä tuntui tietyllä tapaa olevan vatsat täynnä. Ei hirveän hyvin oltu pelissä mukana. Tavallaan me tehtiin kaikki yksinkertaisetkin asiat vaikeamman kautta, tosin siihen vaikutti myös se, että TPS teki niistä asioista vaikeita. Ja niissä maaleissa jotka TPS teki ensimmäisellä

jaksolla, ei meidän pelaajat ihan laittanut itseään likoon pallon saamiseksi, vaan oltiin vähän liian kilttejä pikkutyttöjä. Ja päästettiin TPS viimeistelemään parinmetrin päästä maaliviivasta.

Toinen jakso taas parempaa, saimme omaakin peliä paremmin uomiin, mutta kyllä TPS sai ohjattua meidän hyökkäykset sinne minne ne halusivatkin. Toiseen jaksoon olen muuten ihan tyytyväinen, mutta taas meillä aukesi se ”joulupukin lahjatavarapuoti” aivan jakson lopulla ja TPS sai komistella loppulukemiksi 3-0. Pelillisesti turnauksen voitto meni kyllä oikeaan osoitteeseen.

Mitä turnauksesta jäi käteen

Ensimmäinen tärkeä asia oli se, että joukkue sai viettää yhden kokonaisen päivän yhdessä. Kuitenkin paljon uusia pelaajia ympärillä ja pelillisesti pyritään tuomaan taas uusia asioita. Siinä nämä turnaukset toimivat hienosti, jos nähdään, että joku asia ei toimi pystytään sitä päivän aikana vielä hiomaan. Finaalia ennen yritin vähän keventää tunnelmaa, mutta se jos joku meni metsään tai vieläkin kauemmas harhaan. Ei toiminut ei. Pelipaikkakokeiluista tosiaan osa onnistui.

Joukkueen tsemppari- palkinnon turnauksesta sai täysin ansaitusti Janika, joka teki jokaisessa ottelussa tärkeitä pelastuksia ja ohjasi joukkueen puolustustyöskentelyä hienosti.

Vielä voisi todeta sellaisen asian, että turnauksen tuomaritoiminta oli hienoa PR:ää nais- /tyttötuomareiden osalta. Jos paikalle oli saatu yhdeksän nais-/tyttötuomaria ja näitä tullaan käyttämään kesän sarjapeleissä, on länsirannikolla asiat hienolla mallilla tuon asian suhteen. Nyt muiden piirien ja tuomarikerhojen kannattaisi kysyä neuvoa lännen suunnasta miten siellä on saatu kannustettua naistuomareita toimintaan mukaan.

Oikeastaan nyt voisi laittaa pari videon pätkää. Juha oli katsellut jonkun dokumentin Kuningaspingviineistä ja niiden lämmittelystä, ilmeisesti se on tuossa kahden minuutin jälkeen: http://www.youtube.com/watch?v=6AiCIZ9wM1o

Ja sitten meidän tuuheatukkaisten toivebiisi: No joo...