Treenimatsit tosiaan aloitettiin tänään 2*25 mittaisella matsilla JanPan naisia ja Sohwaa vastaan (Sohwa oli se paha ääninen maalivahti naisilla). Ottelu päättyi lopulta 2-0 naisten voittoon. Ja samaan syssyyn pitää todeta, että tulos oli varmaan kokolailla totuuden mukainen ottelutapahtumiin nähden.
3 faktaa ottelusta… naiset pelasivat hyvin (ei mekään huonoja oltu), ottelun ensimmäiset 15 minuuttia jännitettiin niin pirusti ja kolmas fakta, hieman arkailtiin tilanteisiin menoa, mikä on ymmärrettävää kun katsoo lähtökohtia.
On turhaa lähteä mihinkään lässyttämiseen ja miksi, miksi, miksi selittelyihin. Ja pyrinkin katsomaan asiaa suoraan silmiin ja jätän kaiken maailman, ei oltu alussa hereillä selittelyn muille.
Naiset saivat otteluun hienon alun, kun Hanna Ranta-aho teki sitä työtä missä on perhanan hyvä, tuli tilanteeseen täysillä, repi, raastoi ja riisti pallon ja pääsi vielä kaupan päälle laukomaan naiset 1-0 johtoon. Pelin ote pysyi naisten hallussa melko vahvasti ja meille näytti tulevan pelkästään puolustuspeli harjoitukset. Mutta onneksi sentään paikat alkoivat hieman aueta ja mekin pääsimme nauttimaan pallollisesta pelaamisesta. Onhan meillä vielä paljon hommia edessä ja etenkin pelinopeuteen pitäisi saada lisää sähäkkyyttä. Kaikesta huolimatta pelin avaaminen alkoi sujua ihan mukavasti ja palloa uskallettiin pitääkin. Eikä meidän syöttöpelissäkään mitään vikaa ollut, mutta ne peliä edistävät syötöt jäivät vielä odottamaan itseään ja peli meni hetkittäin melko pieneksi, tästä syystä pääsivät naiset välillä vähän turhan helppoihin pallon riistoihin. Toisaalta taas tuli hienoja oivalluksia, mutta ne eivät vielä kantaneet hedelmää.
Toinen puolikas olikin meiltä paljon parempaa pelaamista kuin ensimmäinen, kaikki turha koheltaminen oli poissa ja joukkue pystyi kontraamaan naisten peliä. Vaikka vanhemmat ladyt hallitsivatkin ottelua, eivät meidän pelaajat lähteneet turhaan ryntäilyyn, vaan hyökkäyksiä ruvettiin saamaan poikki jo hyvällä korkeudella. Toinen naisten maali oli hieno ja tekijänä ilmeisesti toinen Tuhkasen sisaruksista, en tiedä kumpi on kumpi ja oliko se edes Tuhkasia, mutta Kuusinen voi sitten korjata jos olin väärässä.
Oman joukkueen esitykseen olen tyytyväinen, ei me missään vaiheessa kauhean pahassa purjeessa oltu ja otteet paranivat loppua kohden. Toisen jakson syöttötyöskentely oli ainakin hyvää, puolustustyöskentelyn ohella.
Sitten vielä jotain naisjoukkueeseen liittyvää. Enemmän minä olisin ollut huolissani jos naiset olisivat hävinneet ottelun esim. 2-0. Tämänpäiväinen tulos on ainakin merkki siitä, että se työ jota mm. Tannerin Pekka, Räsä, Jalo, Petet Kuusinen-Hymylä ja Harri ovat tuossa vuosien aikana tehneet Janakkalalaisen ja koko seutukunnan tyttö-/naisfutiksen eteen alkaa kantaa hiljalleen hedelmää. Ei me vieläkään millään mopolla olla kuuhun menossa, mutta perustyötä on tehty jo useamman vuoden ajan. Ja etenkin Kuusisen Peten sitkeys on ollut huikealla tasolla. Kun muistelee esim. kahta edeltävää vuotta, kun hän on yksin repinyt naisten jollaa eteenpäin ja välillä on näyttänyt siltä että nyt ollaan syvällä suossa, niin aina se joukkue on jaloilleen noussut. Tästä kuuluu iso ansio myös niille pelaajille jotka ovat mukana olleet. Ja nyt kun hän on saanut ympärilleen hyvän tiimin: Harri, Liisa, Mervi ja Kaitsu. Alkaa tilanne olla hienolla mallilla. Voisi varmaan sanoa että sitkeys palkitaan.
No tuossa oli vähän yleisellä tasolla JanPan Nais-/tyttöjalkapallosta jotain. Seuraava juttu keskittyy taas ainoastaan meidän joukkueeseen.
Loppuun kun Pete on niin kova AC/DC fani: T.N.T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti