Lauantai-illan huumaa

Joukkue pelasi toisen treenimatsinsa talven aikana. Tai oikeammin nyt oli ensimmäinen kunnon matsi peliajan suhteen. Lauantaina pääsimme mittauttamaan tasoamme HJS:n vieraaksi. Ja sanotaan nyt sekin heti tähän alkuun, että nuo HJS matsit ovat itselleni perhanan pahoja, oli sitten kyseessä treenimatsi tai sarjaottelu. Ja kai siihen vaikuttaa se, että tuli asuttua 23 vuotta Hämeenlinnassa ja kaikki lapsuuden kaverit ovat sieltä kotoisin. Eli pientä lisä latinkia ne matsit antavat itsellekin.

Lauantaina oli ainakin tiedossa se, että vastustaja tulee kovaa ja siihen on pystyttävä vastaamaan.

Itse otteluun.

HJS tuli odotetun vahvasti, mutta saimme tapettua heidän alun kovimman rynnistyksen. Kyllä HJS peliä hallitsi ja sai vyörytettyä peliä meidän alueelle. Mutta vastapainoksi me saimme ohjattua heidän peliään juuri sinne minne halusimmekin. Muutamaan otteeseen oli kyllä pieniä epäselvyyksiä kommunikoinnin puutteen takia, mutta sekin korjaantui ajan kuluessa.

Pariin kertaan HJS kyllä kävi aika lähellä maaliviivaa, enkä nyt lähde spekuloimaan oliko ne pallot maalissa vai ei koska en niitä maalissa itse nähnyt, mutta tarkkasilmäisimmät HJS kannattajat, meistä kolme metriä lähempänä päätyä (me olimme melkein keskiviivalla) olivat jupinasta päätellen ainakin sitä mieltä, että olisi käynyt. Toinen tilanteista oli, kun HJS pelaaja laukoi yläputkeen ja pallo tuli siitä suoraan alas ja toisessa tilanteessa Hepa tarjoili makuupaikan HJS pelaajalle takatolpalle, Janikan poimiessa pallon.

Joka tapauksessa HJS siirtyi 1-0 johtoon 32 minuutilla. Tässä me jonkun verran avitimme, mutta se ajatus mitä meidän pelaajan oli tarkoitus yrittää, oli hyvä, mutta toteutus jäi vielä puolimatkaan. No ensi kerralla se sitten onnistuu. Eikä jalkapallossa varmaan maaleja tehtäisikään, jos yhtään virhettä ei sattuisi.

Toisella jaksolla pelin hallinta siirtyi HJS:ltä meille ja kahdeksan minuutin pelin jälkeen Vilma tasoitti ottelun. Esityön maaliin teki joko Ella tai Anna. Tätä maalia HJS purnasikin, kuten muutamaa muutakin tilannetta. Enkä mä kiellä etteikö tuossa maalissa ollut aihetta purnaamiseen. Kysyin Vilmalta mitä siellä oikein tapahtui, niin pelaaja rehellisesti totesi hieman kädellä avittaneensa. Ei tuo maali kuitenkaan aivan yhtä kovaksi legendaksi nouse kuin seuraavassa linkissä nähtävä. Hand of God vuodelta 1986. Joka tapauksessa hyvää tilanneälyä pelaajalta. Tuomari selän takana, vastustaja kyljessä ja metri maalista ja kun muuten ei oikein yltänyt niin…

Hetki edellisestä tilanteesta, kun Ella pääsi karkuun, mutta tällä kertaa HJS maalivahti veti pidemmän korren. Hyvä linjan murtaminen kuitenkin keskikentältä.  Muutenkin olimme ottelun loppupuolen hallitsevampi joukkue ja halusimme varmasti enemmän palloa niillä alueilla, joissa ratkaisuja tehdään.

Meidän kannalta ainakin ihan hieno lauantai-ilta. Pelistä löytyi mukavasti tunnetta ja tilanteita nähtiin molemmissa päissä kenttää.

Paljon meillä on vielä työsarkaa edessä ja työt jatkuvat tiistaina yhteisen tavoitteen eteen. Seuraava tasonmittaus tilaisuus on sitten kahden viikon päästä pitkänäperjantaina Paimiossa, kun vastaan tulevat ainakin turnauksen emäntäjoukkue PaiHa sekä aina sytyttävä TPV.

Lauantain matsin jälkeen sopii varmaan seuraava aika hyvin. Lynyrd Skynyrd: StillUnbroken

”Joukkueylpeys = Elän ja hengitän sitä! Olen ITSE siitä vastuussa. Olen tehnyt loistavan päätöksen etten koskaan nolaa/häpäise joukkuetta aliarvoisella suorituksella/käytöksellä! Emme ole kiinnostuneita selityksistä – ainoastaan paremmista ja paremmista esityksistä! => Olen tänään parempi kuin eilen!”

Kevättä kohti

Kai ne on sitten ne ensimmäiset keväänmerkit ilmassa, kun mekin pelattiin ensimmäinen treenimatsi, sarjaohjelma alkaa olla valmis, tiet sulaa ja pelaajat alkavat piristyä talven horroksesta. Jokainen on varmaan huomannut, on sarjaohjelma melko länsirannikko painotteinen ja matkailu 10-tiellä tulee varmasti tutuksi.

Treenimatsit tosiaan aloitettiin tänään 2*25 mittaisella matsilla JanPan naisia ja Sohwaa vastaan (Sohwa oli se paha ääninen maalivahti naisilla). Ottelu päättyi lopulta 2-0 naisten voittoon. Ja samaan syssyyn pitää todeta, että tulos oli varmaan kokolailla totuuden mukainen ottelutapahtumiin nähden.

3 faktaa ottelusta… naiset pelasivat hyvin (ei mekään huonoja oltu), ottelun ensimmäiset 15 minuuttia jännitettiin niin pirusti ja kolmas fakta, hieman arkailtiin tilanteisiin menoa, mikä on ymmärrettävää kun katsoo lähtökohtia.

On turhaa lähteä mihinkään lässyttämiseen ja miksi, miksi, miksi selittelyihin. Ja pyrinkin katsomaan asiaa suoraan silmiin ja jätän kaiken maailman, ei oltu alussa hereillä selittelyn muille.

Naiset saivat otteluun hienon alun, kun Hanna Ranta-aho teki sitä työtä missä on perhanan hyvä, tuli tilanteeseen täysillä, repi, raastoi ja riisti pallon ja pääsi vielä kaupan päälle laukomaan naiset 1-0 johtoon. Pelin ote pysyi naisten hallussa melko vahvasti ja meille näytti tulevan pelkästään puolustuspeli harjoitukset. Mutta onneksi sentään paikat alkoivat hieman aueta ja mekin pääsimme nauttimaan pallollisesta pelaamisesta. Onhan meillä vielä paljon hommia edessä ja etenkin pelinopeuteen pitäisi saada lisää sähäkkyyttä. Kaikesta huolimatta pelin avaaminen alkoi sujua ihan mukavasti ja palloa uskallettiin pitääkin. Eikä meidän syöttöpelissäkään mitään vikaa ollut, mutta ne peliä edistävät syötöt jäivät vielä odottamaan itseään ja peli meni hetkittäin melko pieneksi, tästä syystä pääsivät naiset välillä vähän turhan helppoihin pallon riistoihin. Toisaalta taas tuli hienoja oivalluksia, mutta ne eivät vielä kantaneet hedelmää.

Toinen puolikas olikin meiltä paljon parempaa pelaamista kuin ensimmäinen, kaikki turha koheltaminen oli poissa ja joukkue pystyi kontraamaan naisten peliä. Vaikka vanhemmat ladyt hallitsivatkin ottelua, eivät meidän pelaajat lähteneet turhaan ryntäilyyn, vaan hyökkäyksiä ruvettiin saamaan poikki jo hyvällä korkeudella. Toinen naisten maali oli hieno ja tekijänä ilmeisesti toinen Tuhkasen sisaruksista, en tiedä kumpi on kumpi ja oliko se edes Tuhkasia, mutta Kuusinen voi sitten korjata jos olin väärässä.

Oman joukkueen esitykseen olen tyytyväinen, ei me missään vaiheessa kauhean pahassa purjeessa oltu ja otteet paranivat loppua kohden. Toisen jakson syöttötyöskentely oli ainakin hyvää, puolustustyöskentelyn ohella.

Sitten vielä jotain naisjoukkueeseen liittyvää. Enemmän minä olisin ollut huolissani jos naiset olisivat hävinneet ottelun esim. 2-0. Tämänpäiväinen tulos on ainakin merkki siitä, että se työ jota mm. Tannerin Pekka, Räsä, Jalo, Petet Kuusinen-Hymylä ja Harri ovat tuossa vuosien aikana tehneet Janakkalalaisen ja koko seutukunnan tyttö-/naisfutiksen eteen alkaa kantaa hiljalleen hedelmää. Ei me vieläkään millään mopolla olla kuuhun menossa, mutta perustyötä on tehty jo useamman vuoden ajan. Ja etenkin Kuusisen Peten sitkeys on ollut huikealla tasolla. Kun muistelee esim. kahta edeltävää vuotta, kun hän on yksin repinyt naisten jollaa eteenpäin ja välillä on näyttänyt siltä että nyt ollaan syvällä suossa, niin aina se joukkue on jaloilleen noussut. Tästä kuuluu iso ansio myös niille pelaajille jotka ovat mukana olleet. Ja nyt kun hän on saanut ympärilleen hyvän tiimin: Harri, Liisa, Mervi ja Kaitsu. Alkaa tilanne olla hienolla mallilla. Voisi varmaan sanoa että sitkeys palkitaan.

No tuossa oli vähän yleisellä tasolla JanPan Nais-/tyttöjalkapallosta jotain. Seuraava juttu keskittyy taas ainoastaan meidän joukkueeseen.

Loppuun kun Pete on niin kova AC/DC fani: T.N.T

Hyvää naistenpäivää

Vähän viimetinkaanhan tämäkin juttu jää. eikä varmastikaan olisi tullut ollenkaan, ellei pelaajat olisi treeneissä muistuttanut. Eli Kaikille naisille oikein hyvää naistenpäivää.

Sitten hieman joukkueen kuulumisia.

Nyt on sitten suurimmat tauot pidetty ja seuraavaa saadaankin sitten odottaa kesäkuun lopulle. Toki tuleehan siinä muutamalle pelaajalle ulkomaan matkoja ja muita menoja, mutta onneksi nyt näyttäisi siltä, että hirveästi ei sarjakauden aikana päällekkäisyyksiä ole. Ja onhan meillä sitten vielä ”reservinä” nuo naisjoukkueen -94 syntyneet. Eli ei nyt mitään isompaa hätää pelaaja puolella pitäisi tulla. Ja lisäksi LaVen ringistä on muutama innokas pelaaja tulossa joukkueen treeneihin kokeilemaan ja haistelemaan ilmapiiriä.

Tällä hetkellä treeneissä on todella hyvä tunnelma sekä pelaajilla, että valmentajilla. Ja eiköhän me kohtalaisen hyvin olla aikataulussakin pysytty, kun puhutaan kauteen valmistautumisesta. Osa varmaan on miettinyt sitä, kun meillä ei ole ollut yhtään treenimatseja vielä tähän mennessä. Osittain se on ollut tietoinen valinta ja taas osittain pakon sanelemaa. Se oli tietoinen valinta, että ennen helmikuun puoliväliä ei oltaisi otettu yhtään vaikka pariakin tarjottiin, niin pyrimme kieltäytymään niistä kohteliaasti. Ainoa vaihtoehto olisi ollut joku viikonlopun yli kestävä turnaus, mutta nekin meni jo niin pitkien matkojen päähän, että emme sitten lähteneet. Nyt meillä sitten on muutama matsi ennen kuin kausi oikein toden teolla starttaa huhtikuun puolivälissä.

Niin ja tulevaksi kaudeksi joukkueen peliasut muuttuvat, kun seura teki päätöksen, että seura vaihtaa Adidaksen peliasuihin ja muutos aloitetaan neljästä vanhimmasta joukkueesta. Välttämättä uutta kuosia ei saada aivan kauden alkuun, mutta joka tapauksessa aivan alkukierroksilla ne sitten otetaan käyttöön.

Palaillaan taas asiaan kun jotain kirjoiteltavaa taas tulee. Ei siinä tänäänkään niin hirveästi sisältöä ollut, mutta ihan naisten päivän kunniaksi oli jotain kirjoitettava.

Ja musiikkivalintana loistava Amy Macdonaldin biisi This is the life