One More Time

Nyt kun joukkueen yhteinen taival on virallisesti päätetty 29.10.2014. Haluan palata vielä kertaalleen tämän blogin pariin.

Oikeastaan viimeisen viikon aikana on alkanut tajuamaan kuinka hienoa joukkuetta on saanut valmentaa. Ja kyllä se sitten aika kovaa iski tänään kun tajusi että se on sitten siinä. Paljon jäi varmasti sanomatta… vaikka paljon näiden vuosien varrella myös sanottiin. Ja jos tähän jotain laulua haluaisi lainata, niin se sitten olisi S.E.H.V:n kappaleesta marssi ” Eikä kaduta ne pahat teot, joita sulle tein niinä öinä, kun toisiamme revittiin. Eikä kaduta ne ilkeät sanat, joita me sanottiin, vaan kaduttaa se kaikki hei, mikä sanomatta jätettiin.” Eli paljon hyvää jäi sanomatta.

Tässä on vuosien varrella ollut aika tiivistä toimintaa joukkueen kanssa, eikä mitään pitkiä huileja olla pidetty. Ja kyllä joukkueen toiminnassa oli hetkittäin aivan samoja piirteitä kuin pitkissä suhteissa yleensäkin. On ihan turhaa kiistää, etteikö välillä olisi läikkynyt yli puolin ja toisin. Eli kyllä niitä hetkiä oli milloin valmentajana ”vihasi” joukkuetta ja olisi hakenut vaikka Tapailakodista uudet pelaajat tilalle (Tapailakoti on vanhainkoti Turengissa), mutta kuitenkin seuraavana päivänä taas ”rakasti” joukkuetta eikä olisi vaihtanut sitä mistään hinnasta. Ja samoja tunteita oli varmaan pelaajillakin valmennusta kohtaan. Se mikä joukkuetta kuitenkin vei eteenpäin näinä aikoina, oli se toisistaan välittäminen. Ja totuuden nimissä nuo konfliktit joita matkan varrelle sattui, yhdisti joukkuetta entisestään. Ja joka kerta tultiin vahvempina takaisin. Tosin kyllä noita konflikteja varmaan on muissakin joukkueissa ollut, enkä itse ainakaan usko sellaiseen lintukoto puheeseen että kaikilla olisi aina kivaa. Mutta se tapa, miten joukkueessa nuo tilanteet käsiteltiin, olivat itsellekin aika kasvattavia hetkiä.

Se mikä tässä jengissä oli hienoa, niin koko ajan pelattiin avoimin kortein ja kaikki saivat olla juuri sellaisia kuin ovat, eli mitään roolia ei kenenkään tarvinnut vetää. Eikä tarvinnut pelätä jos toi omat mielipiteensä ilmi.

Tähän pystyisi kirjoittamaan pitkän listan niistä hienoista hetkistä, joita joukkueen kanssa on koettu. Niitä nyt tuskin on tarpeellista alkaa kirjoittelemaan. Paljon on hyviä muistoja hienoista ja tärkeistä ihmisistä, joiden kanssa on saanut toimia.

Valmentajana tietysti toivoo, että on pystynyt auttamaan pelaajiaan eteenpäin, niin jalkapallon, kuin normaalielämänkin haasteissa. Se miten itse olen valmentajana kehittynyt, jääköön muiden arvioitavaksi, mutta se nyt on ainakin varmaa että ihmisenä on kasvua tullut paljon tämän joukkueen mukana.

Nyt jokaisella meistä on edessä aivan uudenlaiset haasteet, tarttukaa niihin mahdollisuuksiin rohkeasti. Ei kannata jättää kortteja katsomatta.

Oikeastaan eilen tuli koettua ehkä valmentajauran hienoin hetki, siinä seuran päättäjäisten jälkeen, kun vielä kokoonnuttiin koko porukalla nippuun. Kiitos pelaajille, Juhalle ja Tuijalle... pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.

”Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista”

Cinderella : Heartbreak station

Apulanta : Armo

Nähdään viimeistään ensi kesänä porukalla.

Kaikki päättyy aikanaan

Seuraavassa tekstissä keskitytään pääosin kuluneeseen kauteen, mutta aluksi voisi kuitenkin käydä hieman historiaakin läpi. Miten tähän asti on tultu.

2006 kauden jälkeen oli itselläni tarkoitus pitää valmentamisesta välivuosi, olimme -89 ikäryhmän kanssa varmistaneet JanPalle paikan B-tyttöjen ykkösessä, takana oli raskas kausi pienellä 14 pelaajan ringillä ja akut ihan loppu.

Ei kerinnyt vuosi kunnolla vaihtumaan, kun löysin itseni uudestaan kentän laidalta 97-98 ikäryhmän parista.

Aika paljon ovat pelaajat matkan varrella vaihtuneet ja tuosta joukkueesta jonka kanssa homma lähti liikkeelle, on matkassa pysynyt alusta lähtien ainoastaan Paappasen Suski ja ensimmäisellä kaudella mukaan tullut Partsin Karolina, muut ovat sitten välillä poistuneet muihin joukkueisiin tai lopettaneet.  -95/-96 pelaajat tulivat mukaan kolmannelle kaudelle ja samalla 98-99 tytöt siirtyivät nuorempien matkaan tai HJS:n riveihin.

Ja kai siinä yksi kausi mentiin siten että pelaajia oli riittävästi, mutta sen jälkeen alkoi sitten se joka syksyinen joukkueen rakennus, kun syksyisin tai jopa kesken kauden osa pelaajista laittoi nappikset naulaan.

Jos kävi meidän joukkueen ovi tiuhaan ulospäin, niin onneksi liikennettä oli myös sisäänpäin ja tämän kauden lopuksi meillä oli pelaajia Turengin lisäksi Tervakoskelta, Parolasta, Lammilta ja Hämeenlinnasta.

Ja ei se ulospäin suuntautunut liikehdintä rajoittunut pelkästään pelaajiin, vaan kaikki muut taustajoukot ympäriltä häipyivät Juhaa lukuun ottamatta. Varmaan kertoo sitten jotain omasta luonteestani. Tosin ei itseäni ole niin hirveästi kiinnostanut koskaan se mitä muut ajattelevat, kunhan joukkueen pelaajilla olisi asiat kunnossa, niiden eteen tuota hommaa on tehty.

Ei me mikään lintukoto oltu vaan kyllä joskus oli koviakin aikoja ja mielipiteet tuli aika selkeästi esiin molemmin puolin. Ja aina niillä oli myös joukkuetta yhdistävä ja kasvattava vaikutus.

Ja sitten tähän kauteen…

Tuttu kaava toisti itseään, -95 kasvoivat ulos joukkueesta ja pari nappiksien naulaamista siihen päälle. Niin, ei tosiaankaan nautittu pelaajien paljoudesta. Kauden jälkeen mietimme Juhan kanssa mikä olisi järkevin ratkaisu, lyödäänkö hanskat tiskiin vai lähdetäänkö vielä kerran yrittämään joukkueen kasaamista.

Päätimme ottaa pienen aikalisän ja lähteä kuitenkin pelaamaan Futsalia. Talven aikana varmasti asiat selviäisivät.

Niin myös kävi , muutama uusi kasvo saatiin mukaan ja yhteistyö Härmän kanssa antoi uskoa siihen että kausi saadaan vietyä läpi, lisäksi Ellu ja Jenni P. olivat talven aikana olleet C-tytöistä joukkueen mukana. Alkuvuodesta vielä Salla astui takaisin remmiin ja joukkue alkoi olla kasassa.

Viikko ennen sarjan alkua tuli taas lunta tupaan… Jenni P. loukkaantui ja siinä sitä sitten oltiin ilman maalivahtia. Onneksi Juha sai Janikan palaamaan joukkueen veräjälle, alkuun oli tarkoitus, että Janika on mukana pelkästään kevätkierroksen, mutta niin se venyi kevätkierros koko kaudeksi ja oli hieno teko Janikalta, kun hän kulki syyskierroksen otteluihin Porista.

Ei meitä vieläkään liikaa ollut, mutta jokaiseen peliin saatiin kuitenkin joukkue kasaan. Pari kertaa se kyllä teki aika tiukkaa. Eivätkä kauden aikana tulleet loukkaantumiset asiaa helpottaneet.

Kevätkierroksen ottelut menivät pääsääntöisesti hyvin ja pelaaminen oli useammassa pelissä hienoa katseltavaa. Ainoat todelliset pettymykset sattuivat ÅIFK:n vieraana, kun kahden maalin johto hukattiin sekä Y-Ilvestä vastaan viimeinen kymppi oli synkkä puhumattakaan sitten siitä PiPS/Lieto ottelusta.

Huippuhetkiä vastaavasti oli useampia. Parhaina esimerkkeinä kahden maalin takaa nouseminen Ilvestä vastaan tahi FC Nokia matsin ensimmäinen jakso.

Joukkue pääsi kevätkierroksella asettamaansa minimitavoitteeseen.

Syyskierrokselle Turun piiri muisti meitä taas mukavilla kilometreillä, kun vieraspelit aseteltiin Raumalle, Turkuun ja Saloon. No onneksi yksi saatiin sentään 120 kilometrin säteelle Ylöjärvelle ja niin sitä taas vietettiin viikonloput bussissa hankkien mukavasti tuntemusta 10-tiestä ja lounaissuomalaisista taukopaikoista. Syyskierroksella joukkuetta koetteli sitten loukkaantumiset, mutta onneksi Saija oli ottanut kesän aikana C-tytöissä sen verran isoja askeleita, että pystyi auttamaan meitä kaikissa syyskierroksen peleissä.

Pelillisesti joukkue pelasi parhaimmillaan loistavasti, mutta joukkoon mahtui sitten niitä mustia hetkiä, jolloin hieman nukuttiin ja syksyllä ne maksoivat meille 3-5 sarjapistettä. Mutta kuten joskus olen todennut että jälkikäteen näitä pistemenetyksiä on ihan turhaa lähteä selittelemään. Kaikki on kuitenkin otteluiden alussa aina omissa käsissä.

Kausi oli vaiherikas. Joukkoon mahtui paljon hienoja onnistumisia ja joitakin pettymyksiä. Mutta loppujen lopuksi kaudesta jäi positiivinen fiilis.

Loppusanat:

Tämä on ollut hienoa aikaa valmentaa tätä joukkuetta. Vaikka useamman pelaajan kanssa onkin useampia vuosia takana samassa joukkueessa, ovat uudet pelaajat tuoneet aina jotain uutta mukanaan. Ja se myös on osaltaan pitänyt joukkueen ”tuoreempana”.

Joukkueella oli omat vaikeat hetkensä, ja niistä myös selvittiin. Näinä vaikeina aikoina pelaajat näyttivät suuruutensa ja sen kuinka paljon he välittivät joukkueesta.

Nyt on tällä joukkueella 11 kuukauden taival takanaan ja aika sulkea hienon tarinan viimeinen sivu. kiitos teille kaikille hienoille ihmisille jotka olette joukkueen mukana kulkeneet ja tehneet joukkueen olemassaolon mahdolliseksi:  SUSKI, KAROLINA, OONA, ELISA, ELLA, JOSSU, HANSU, HEPA, JANIKA, SALLA, LILLI, NANNE, JENNI, JESSI, KAROLIINA, ELLU, SAIJA JA JENNI P.

SEKÄ JUHA

So I say farewell, I'm yours forever
And I always will be
Missing you, in my heart you are the one
And you always will be

"hammerfall: Always will be"

Musiikkivalinnat

Hammerfall: Glory to the brave

Hammerfall: Always will be

 

Kausi päättyi kotivoittoon

Se oli sitten siinä. Joukkueen taival B-tyttöjen kakkosessa tuli tiensä päähän. Ja oli hienoa että joukkue pystyi tarjoamaan tiukan väännön jälkeen vielä yhden kotivoiton Liinalammen lehtereille saapuneelle yleisölle.

Parolan Visa YJ tarjosi hienon tapahtuman, eivätkä ParVi matsit tällä kaudella ole olleet mitään läpihuutojuttuja. Näissä otteluissa on aina se paikallisottelun leima ja kun iso osa pelaajista on toisille entuudestaan tuttuja, antaa se vielä ekstra latinkia otteluihin.

Tasaisissa merkeissä mentiin tänäänkin, meillä kyllä oli siihen ensimmäisen jakson alkuun tosi hyvä paikka siirtyä johtoon, mutta YJ:n puolustus sai klaarattua tuon tilanteen viime tinkaan. Se missä onnistuttiin ensimmäisellä jaksolla, niin saimme pidettyä puolustusryhmityksen sen verran tiiviinä, että YJ ei ihan huippupaikoille tuntunut pääsevän, eivätkä he saaneet pelattua palloja meidän puolustuslinjan selustaan. 32 minuutilla Jenni sitten viimein laukoi meidät 1-0 johtoon.

Toisella jaksolla YJ tuntui tulevan pirteämmin peliin ja saikin hyvää painetta meidän alueelle. Ja viimein sitten 49 minuutilla vapaapotkun jälkimainingeista pelin 1-1 lukemiin. Kai tuo maali meitäkin taas vähän herätteli ja aloimme saamaan tilanteita toiselle maalille, etenkin Karo P teki kovasti duunia sen eteen, että paine siirtyy vastustajan maalille, mutta ylärimaa lähemmäksi ei hänkään osunut. Ja vastaavasti toisessa päässä Ellu pelasti meidät toiselta takaiskulta. 25 minuutilla Jenni viimeisteli toisen osumansa siirtäen meidät 2-1 johtoon. Ja nämä jäivät sitten loppulukemiksi.

Mitähän vielä tästä ottelusta. Voittoon on hyvä päättää ja jos jotain harmiteltavaa jäi, niin eiköhän ne ole sitten nuo Karon ja Saijan putkiin osuneet vedot.

Kiitos JanPan B-tytöille kaudesta, kuten myös kaikille vastustajillekin ja niille ihmisille joiden kanssa tämän kauden aikana on oltu tekemisissä. 

Palailen vielä kerran tämän blogin pariin ja siinä sitten vähän yhteenvetoa menneistä vuosista ja menneestä kaudesta.

Musiikkivalinta: Always will be

Ennen viimeistä koitosta

Ilves matsin jälkeen on kynän varressa ollut taas vähän hiljaisempaa, mutta palataan vielä kertaalleen ennen viimeistä sarjaottelua… paikallinen Parolan Visa/Haka YJ:tä vastaan. Paljon on tapahtunut Ilves ottelun jälkeen.

Ensin kävimme vieraissa Turussa TPS 3:n vieraana. Siinä ottelussa pelimme kulki hyvin ja saimme nauttia kahden pelaamaan pyrkivän joukkueen esityksestä. Pelissä ei pahemmin roiskimista nähty, vaan enimmäkseen hyvää pallollista pelaamista. Tuosta ottelusta nappasimme 5-2 vierasvoiton.

Seuraavana oli vuorossa kyläreissu Saloon, sieltä oli odotettavissa sitten aivan toisenlainen ottelu, ainakin ennakkotietojen valossa. Ottelun alku oli meiltä hyvää pelaamista, mutta jostain kumman syystä SalPan hyvinkin ikävä pelityyli sai meidänkin paketin sekaisin. Eka jakso kuitenkin meille 0-1. Toisen jakson alku sitten oli synkkääkin synkempi ja SalPa kampesi kaukovedolla tasoihin. Ennen meidän 1-2 johto-osumaa meillä oli paikat useampaankin maaliin, mutta niin vaan sitä osumaa varrottiin jakson 37 minuutille. Ja jos oli synkkä jakson alku, niin sitä samaa oli myös jakson loppu ja SalPa laukoi puntit tasoihin viimeisellä minuutilla… ei ehkä olisi pitänyt ruveta varmistelemaan. Tasuri tuntui tappiolta.

Viimein oli sitten kotimatsin vuoro ja vieraana ÅIFK. Keväällä räpellettiin Turussa ja nyt haluttiin parantaa kotisaldoa. Molemmilla joukkueilla oli ottelussa hyviä maalipaikkoja ja molemmille tarjottiin mahdollisuuksia napata kolme pistettä. Me kuitenkin käytimme sen yhden paikan terävämmin kuin vastustaja ja toisaalta Janika otti pari Game saveria ottelun aikana ja kolme pinnaa jäi Janakkalaan. Ihan pirteä esitys molemmilta joukkueilta.

Yksi näytös olisi vielä jäljellä ja sen jälkeen suljetaan viimeinen luku JanPan B-tyttöjen historiasta. Ja sunnuntaina sitten päättyy JanPan B-tyttöjen historia ja tavallaan ympyrä sulkeutuu 10 vuoden jälkeen. Useammalle pelaajalle huominen on viimeinen matsi junnusarjoissa, joillekin se on myös uran viimeinen ottelu. Paljon on varmasti tunnetta pelissä.

Musiikkivalintana -> Tommy Huovinen : Ruusuni Haudalla

Ilves jatkaa vakuuttavaa marssiaan

Ensinnä onnittelut Ilvekselle voitosta. Kotiläksyt oli siellä suunnalla tehty varmasti paremmin kuin täällä. Ja kyllä sen ainakin tylyt 1-6 lukemat kertovat. Ottelussa sattui ja tapahtui paljon, myös sellaisia asioita joita ei toivoisi tapahtuvan. Ilvekseltä lähti yksi pelaaja lanssilla kovan tärskyn jälkeen jatkotutkimuksiin, toivottavasti mitään vakavaa ei ole kuitenkaan kyseessä. Meiltä Janika liputettiin varikolle toisen jakson alussa kun ensimmäisellä jaksolla tullut kova isku päähän alkoi oireilla.

Mutta ei meiltä mikään ihan tuubiin mennyt lauantaina. 19 minuuttia jaksettiin räpiköidä ja sitten alkoi paukkua. Peli oli 0-3, 29 minuutin jälkeen. Ei toiminut se puolustavampi taktiikka. jälkiviisas on hyvä olla ja todeta, että ehkä sittenkin olisi kannattanut lähteä lyömään korkeampaa prässiä Ilvekselle, eikä antaa niitä tiloja rakentaa rauhassa omaa peliään, mutta toinen asia on sitten se, olisiko meidän juoksuvoima ja kunto kestänyt kahdella vaihtopelaajalla tuon rallin. Eka puolikas kuitenkin Ilvekselle 0-3.

Toisella jaksolla tosiaan vaihdettiin Janika pois maalista 0-4 tilanteessa ja Lilli meni jälleen kerran ansiokkaasti tuuraamaan. Vaihdon jälkeen taas sellainen tilanne missä me viittailaan ja kaveri iskee 0-5. Tuon jälkeen mekin sitten hieman saatiin jotain juonta omaan pelaamiseemme, hyvää se ei ollut missään vaiheessa, mutta oli siellä hetkittäin edes joitakin valonpilkahduksia. Suurin into pelaamiseen oli kyllä jo mennyt. 78 minuutilla Ilves iski lukemat 0-6 ja minuutti perään Ella kavensi 1-6.

Eipä tästä ottelusta juurikaan enempää jaksa eikä huvita kertoa. Oltiin huonompia tänään, Ilves oli tosi hyvä. Kunnioitetaan tulosta ja mietitään jatkoa.

Kokoonpano ja tilastot

Musiikkivalinta

Kirvelevä tappio ylöjärvellä

Joukkueen taistelu 2-divarin kärkipaikoista koki kovan kolauksen, kun Ylöjärven Ilves rokotti JanPaa kahdesti aika ikävistä virheistä.

Ottelussa JanPalla oli omat hetkensä jolloin olisi voinut varmasti voinut rankaista vastustajaa. Etenkin ensimmäisen jakson ensimmäisen vartin aikana Y-Ilves oli hetkittäin melkoisessa mankelissa. Mutta taas jalkapallo näytti sen oman viehätyksensä tai karuutensa. Y-Ilves painoi ottelun 1-0 tulokseen tilanteesta joka alkoi 80 metriä meidän omasta maalista. Puolustamisen pitäisi alkaa heti pallon menetyksen jälkeen, nyt niin ei käynyt. Ja tämän jälkeen JanPan peli meni aika sekaiseksi ja haimme ihan turhaan sellaisia roikkopalloja Y-Ilveksen tornien kohdalta.

Toisella jaksolla saatiin muutama ihan kohtuupaikka, mutta kun ei niin ei sitten. Ja olisiko ottelun loppu sitten yhtään mielenkiintoisempi voinut ollakaan. Lähdettiin hakemaan tasoitusta ja nostettiin pelaajia ylemmäksi ja ei keritty pelaamaan tuolla systeemillä kuin 3 minuuttia ja Y-Ilves rokotti nopealla vastahyökkäyksellä. Kaksi minuuttia perään ja kavensimme Ellan toimesta 2-1. Viimeinen vitonen oli Y-Ilveksen puolustus-/hengissäselviytymistaistelua. Ja tuosta he myös selvisivät ja korjasivat potin kotiin.

Aikalailla siipi maassa tässä nyt kuljeskellaan. Saumoja olisi ollut tänäänkin, mutta niin vaan kaveri korjaa potin. Pelissä on paljon hyvää, mutta niin on kyllä ihan liikaa niitä synkkiäkin hetkiä. Ja kun vastustaja saa käytettyä ne niin kyllä sitten tuloskin on sen mukainen.

kokoonpano ja tilastot

Musiikkivalinta